Eli mihin olette viimeksi laittaneet rahanne menemään?

itse olen tämmöiset hommannut viimeaikoina:

- David Bowie: A Reality Tour DVD (sain vihdoin ja viimein sen hankittua)
- Pet Shop Boys: Pop Art DVD (tämäkin piti hankkia aikoja sitten, mutta..)
- David Bowie: Live CD (siis itse asiassa veli tämän netistä imas, mutta ihan sama )

Tämän vuoden puolella on tullut ostettua vasta David Live ja Stage. Viimeksi ostettu DVD oli Love you till Tuesday(vähän ennen joulua).

niin ja tietysti olen hankkinut tämän vuoden puolella vielä nämä

- Manic Street Preachers; Leaving the 20th Centyry DVD
- Queen+: the Freddie Mercury tribute concert : special 10th anniversary edition DVD (eipä ole mikään kummoinen sinänsä, joittenkin äänet ovat ihan HIRVEITÄ kun muistelee Freddien ääntä, mutta parhaimmat esiintyjät ovat David Bowie, George Michael, Robert Plant ja Lisa Stansfield )

Viimeksi tuli hankittua ainakin: Diamond Dogs 30-vuotis juhlapainos, Blaxploytation (eri esittäjiä tuosta elokuvagenren musiikista, eli funk/soul artistien musaa), Brazilian Soul (eri esittäjien funk/soul/bossa groove musaa 60-70 luvuilta) sekä joku Chill Out tupla, jossa myöskin eri esittäjien biisejä.

Hommasin viimeksi:
-The Rise And Fall Of Ziggy Stardust Ang The Spiders From Mars:n levymessuilta,
-Reality Tour:n levymessuilta ja jostain kumman syystä ei näy värejä!! ,
-David Bowie on Air:n levymessuilta ja muutaman lehden missä on jumalaisia kuvia Bowiesta(ne on nyt sienällä)

Viimeksi ostin The Kills:in No wow-levyn. Todella hyvä levy, kesti kyllä hetken ennenkuin pääsin juttuun "sisään".

Hmmm. mielestäni Bowie oli Freddien tribuuttikonsertissa jotenkin korni kun rukoili siinä...Tai mulle tuli ainkakin sellanen fiilis, että just joo here we go again.... Parhaat esiintyjät olivat Geoge Michael ja Lisa Standsfield. Mutta suoraan sanoen juuri kukaan ei selviytynyt urakasta niin viihdyttävällä tavalla kuin Freddie olisi selviytynyt....siis ei läheskään.
Mutta tulipahan siinä todistetuksi, että ei kuka tahansa vaan voi ottaa Queenin laulua tulkittavakseen. Nimekkäitä esiintyjiä sinne oli tosin saatu, kun vertaa esim George Harrisonin tribuuttikonserttiin..

Kuuden euron...siis toistan: kuuden euron poistolaatikosta Prismasta oli kertakaikkiaan ihan pakko kahmia mukaan:
- Santana: Supernatural (tällä on se makoisa "Smooth" Rob Thomasin kanssa)
- Dandy Warhols: Welcome to the Monkeyhouse
- Dandy Warhols: Thirteen Tales from Urban Bohemia
- Moloko: Statues
- Morcheeba: Charango

Tätä ennen olin toisaalla törsännyt cd-versioon ekasta ikinä omistamastani poppislevystä eli Flashdancen soundtrackistä...

Ja Deividin live-lättyjen pitäisi kolista postilaatikkoon huomenna! Messuilta löysin Live @ Kit Kat Klubin

On näämmä vähän karannut mopedi käsistä! Karmeeta törsäilyä...argh! Noh, onneksi tykkään kaurapuurosta.

joo kyllä mäkin sen arvasin että ei kukaan siitä niin selviytyis kuin Freddie
mutta vaikka George Harrisonin muistokonsertissa ei ollu niinkään tunnettuja esiintyjiä se oli kyllä tosi hyvä konsertti

Kateesta vihreenä tosta KitKat Club-löydöstä! Btw., CDON:issa on taas aika halvat hinnat.

Niin...siellä ei tainnut olla näistä "superjulkkiksista" kun vaan joku Eric Clapton rämpyttelemässä skebaa, mutta muuten siellä oli ns. matalamman profiilin jullkiksia, jotka tosin onnistuivat tarjoamaan yleisölle sitä, mistä he olivat maksaneet...
Veikkaan, että Freddien muistoksi järjestettyyn konserttiin saatiin sen takia niin nimekkäitä esiintyjiä, koska Queen oli vielä suht suosionsa huipulla ja Freddie kuoli nuorena ( 45 v. ) ja vieläpä aidsiin ...

Se ketä pidetään nimekäänä riippuu keltä/keiltä kysytään. Ja on eri asia olla nimekäs kuin ansioitunut. Oikeasti Concert for George -sessiossa oli kovia ja nimekkäitä tyyppejä: Ravi Shankar, Tom Petty, Jeff Lynne, Monty Pythonista monta tyyppiä, Ringo, Macca ja tietenkin Eric Clapton, joka nousi suosikikseni yli muiden! Siinä oli kyllä mies minun makuuni Mikä ääni, kitara ja karisma. Olin sulaa vahaa. Ylipäänsä koko konsertti kyllä valloitti minut täydellisesti Siitä puuttui sellainen teennäinen show-meininki ja ihmiset soittivat sekä lauloivat silkasta esiintymisen, soittamisen ja laulamisen ilosta. Se tuli sydämestä. Musiikki oli fantastista. En ole hetkeen nähnyt noin hyvää konserttitaltiointia. Mieleeni jäi Claptonin lisäksi iki-ihana, vahva naisääni Sam Brown, jota tosin en kovin hyvin tunne (ei siis minun vinkkelistäni nimekäs). Ei se nimekkyys tosiaan ole aina laadun tae.

Ooh Rakastan Dandy Warholsia, eikä Molokokaan huono ole. Monkeyhouse löytyy levyhyllystäni, mutta tuota Urban Bohemiaa olen saanut täältä Jyväskylästä tosissani metsästää. Sillä levyllä on helmiä! Warholsit soittivat elämäni keikan Provinsissa 2003, ja ihana oli sitten sitä fiilistellä ja muistella Areenalla ennen Bowien esiintymistä, vaikka paikka jäi poppoolle aivan liian massiiviseksi esiintymispaikaksi. Kuka muistaa yksinkertaisen tyylikkäät mutta hienot psykedelia -heijastukset, joita bändin taustalla oli? Tuli ihan Velvet Underground mieleen Nyt Prismaan! En ikinä käy täällä Jkl:ssä automarketeissa, kun ei ole autoakaan, mutta tuon levyn perässä olen valmis polkemaan pyörällä useita kilometrejä viidentoista asteen pakkasessa!

Muotoilenpa kysymyksenasettelun omalle kohdalleni sopivammaksi: Ei viimeksi, vaan tämän vuoden puolella ostetut levyt. Olen ennenkin tässä foorumissa opiskelijaelämän köyhyyttä tuskaillut, joten en nyt taas ala paasaamaan.

Brian Wilson: Smile
-Vaikeasti avautuva teos, joka vaatii kuulijaltaan kärsivällisyyttä ja avointa mieltä. Lopuksi kuuntelu on kuitenkin yhtä hurmaa ja levyä on pakko kuulla vain lisää lisää JA lisää. Olen ollut todella riipuvainen tästä levystä. En ole villeimmissä unissanikaan tajunnut unelmoida näin massiivisesta Pop(/Rock) -oopperasta. Nerokasta!

Marvin Gaye: What's going on
-Soulin nälkään Taattua Motown -kamaa.

Miles Davis: Kind of Blue
-En tajua, miksi en ole saanut aikaiseksi hankkia tätä jo ajat sitten. Viiden tähden jatsia. Ei tarvitse kuin istua alas ja sulkea silmät sekä vain kuunnella, ja olen jo kohta jossain kaukana... ah

Sellainen vinkki sitten, että näissä halpislevyissä on Levypisteen hintalappu ja "budget cd-levy" lukee tuossa vielä...eli noilla voi olla joku ihan oma telineensä! Rohkeesti vaan kaivelemaan sieltä sammuneiden suomalaisten iskelmätähtien levytysten seasta... Muutenkin olen huomannut kannattavaksi aina kotikylässä käydessä tarkastaa paikallisen marketin alelevyhyllystöt juuri näiden helmien varalta...

Ja täytyy vielä lisätä, että Warholsit olivat loisto-ostos! Tykkään! Lohduttaa hieman tässä Daavidin livejä edelleen odotellessa... . Mahtoivatkohan juuttua tulliin (levysoittimeen kenties)?