Heh. Mä olen molemmilla kannoilla, tavallaan; ehkä kolmasosa levyhyllystäni on poltettuja levyjä. Olen niin usein peeaa, että "riskiostoksia" ei yksinkertaisesti viitsi tehdä,mutta tahtoo kuunnella muutakin kuin pelkkää Bowieta, suurinpiirtein. Mutta en osaa enkä halua osata ladata musaa, joten tyydyn kirjastoon. Ja musiikkihan on samaa kuitenkin, ja sehän on tärkeintä, niinkuin Demanding Billy Doll sanoikin.
Mutta toisaalta..hienot kansilehdet, kuvat ja niin edelleen. Lisäksi poltetut cd:t soi vähän huonommin mun mankassa. Ja se odotus, ja säästäminen ja sitten lopulta pääsee levykauppaan.Ah. Se on nautinnollista.
Ja tää nyt on aukollista moraalia, mutta Demanding Billy Dollin ei mun mielestä tarvitse kärsiä tunnontuskia: Bowiella on sen verran leipää varmaan, että pari piraattia ei sitä perikatoon aja.