Löysin Anttilasta kahdella eurolla R.E.M.:n Leaving New York -sikun.En voinut jättää sitä sinne hyllyyn pölyyntymään,kun hintaakin löytyi noin vähän.

Eilen oli kummallinen levynostopäivä, joten tuloksena olivat seuraavat:

TALKING HEADS: Once in A Lifetime - best of...- Talking Headsia on tullut kuunneltua silloin tällöin kirjastosta cd:nä ja vinyylinä, ja vihdoin sain hommatuksi sitten itselleni bändin tunnetuimpia biisejä cd:nä. Kelvolliselta kokoelmalta tuo vaikuttaa, vaikka tarjolla taitaisi olla parempiakin. Joka tapauksessa tämä oli halpa ja sisältää monia tarttuvia biisejä kuten Once In A Lifetime, Psycho Killer sekä Burning Down the House.

U2 - The Joshua Tree
- Tämän hankin vihdoinkin kokoelmiini Sokokselta kuudella eurolla (?!). 80-luvun kiistaton klassikko ja monien mielestä paras U2 -albumi. Minun mielestäni se hienoin on kuitenkin The Unforgettable Fire.

Franz Ferdinand - You Could Have It So Much Better
Vaikka tämä virallisesti julkaistiin maanantaina, on se pyörinyt levysoittimessani jo lauantaista (Moe's music ei näköjään hirveästi välitä virallisista julkaisupäivistä ).
Koska bändin debyyttialbumi oli mielestäni eräs tämän vuosituhannen tähän asti parhaista levyistä, odotin YCHISMB:ia hieman pelonsekaisin tuntein. Pelkoni osoittautuivat kuitenkin turhiksi. YCHISMB ei ole parempi kuin eka levy, mutten odottanutkaan sen olevan. Franz Ferdinand on kuitenkin parempi bändi kuin viime vuoden alussa. YCHISMB on todellakin erilainen, mikä on tässä tapauksessa hyvä asia.
Levyn kuuntelu tuntuu vähän samalta kuin saisi koko ajan turpiinsa. Kappale kappaleen perään mahtavia koukkuja. Juuri kun luulee pääsevänsä hieman hengähtämään, tulee lisää. Musiikki tuntuu usein agressiiviselta, mutta tietty pilke on koko ajan silmäkulmassa. Kuunnellessa levyä on vaikea pysyä paikoillaan.
Mukaan on kuitenkin mahtunut muutama hieman erilainen kappale. Walk Away, Eleanor Put Your Boots On ja Fade Together ovat periaatteessa balladeja, mutta Franz Ferdinand saa ne kuulostamaan aivan joltain muulta. Varsinkin kaksi viimeksi mainittua tuovat todella vahvasti mieleen Beatlesin, mikä alussa jopa häiritsee. Alex kuulostaa sitä paitsi jotenkin Lou Reediltä Fade Togetherissä. Kyseessä on kuitenkin kolme todella viehättävää kappaletta, jotka kuulostavat Franz Ferdinandilta vaikka eivät oikeastaan kuulosta Franz Ferdinandilta. Vuosi sitten olisi ollut vaikea kuvitella Alexia laulamassa "once you have loved someone this much/you doubt it could fade /despite how much you'd like it to". Hän tekee sen kuitenkin kuulostamatta kornilta.
Yksi selvä parannus viime levyyn verrattuna on sanoitukset. Esim. The Fallen on hyvinkin kehtova sanoituksiltaan ja mukana on muutama muu todellinen helmi. Nyt on kuitenkin kyse pop-musiikista, mutta omassa sarjassaan Kapranos ja McCarthy hakkaavat suurimman osan kilpailijoistaan 6-0.
Asia, jonka vuoksi olen aina ihaillut bändiä on, että se ei häpeä tehdä pop-musiikkia. Asenne on aina ollut kohdallaan, eikä ole väärin pitää hauskaa.
YCHISMB on kokonaisuudessaan rohkea ja tasokas levy. Se kuulostaa Franz Ferdinandilta, mutta ei tee samaa virhettä kuin esim. The Strokesin Room On Fire.
Plussaa on vielä pakkaus, joka mielestäni todella hyvin kuvaa levyn soundia.

Laakso - I Miss You, I'm Pregnant ja My Gods
Löysin bändin aivan äskettäin. I miss you, I'm pregnant on hieman epätaisainen levy. Tuntuu, että Laakso ei ole vielä päättänyt mitä haluaa olla. Tämän korvaa kuitenkin se, että yksittäisinä kappaleina toimii yli puolet biiseistä. Laulajan äänestä joko pitää tai sitten ei. Krunegård laulaa välillä kuin henki olisi lähtemässä eikä pahemmin välitä lausua sanoja "oikein". Levyllä hypitään indie popista rockiin ja välillä mennään jopa vähän Radiohead-suuntaan. Mukana on myös muutama folk-henkinen kappale.
My Gods, Laakson uusin, on paljon tasaisempi levy. Sillä on hylätty ensilevyllä esiintyneet trumpetit ja siirrytty syntikkaan. Soundi ei kuitenkaan ole hirveän 80-luvulta haiskahtava. Ei tämä mitään maailman innovatiivisintä musiikkia ole, mutta levyä kuunnellessa ei kuitenkaan tule sellainen olo, että olisi kuullut kaiken ennenkin.
Voisin jopa sanoa, että My Gods on varmasti mun top 10 listalla vuoden 2005 parhaista levyistä.

Anthony & The Johnsons - I Am A Bird Now
On ollut hankintalistalla vuoden alusta asti, mutta en ole tätä ennen saanut aikaiseksi... Liioittelematta voin sanoa, että myksitävä levy. Anthonylla on juuri niin taivaallinen ääni kuin kaikki väittävät, ja hän on tehnyt koskettavan, omaperäisen ja oikestaan lähes täydellisen levyn. Mercury music -palkinto meni tänäkin vuonna oikeaan osoitteeseen.
Tämä on sellaista musiikkia jota kuunnellessa unohtaa hengittää.

Edellispäivänä mukaani tarttuivat The Moody Bluesin Days of Future Passed ja Pink Floydin Atom Heart Mother Keltaisesta jäänsärkijästä.

On taas tullut viime aikoina osteltua alennuslevyjä...

Kent - Vapen & Ammunition ja Du&Jag Döden
Näistä on ollut jo puhetta, mutta kuitenkin... Olen edelleen sitä mieltä että Du&Jag Döden on aivan mahtava levy, vaikka moni onkin sanonut sitä pettymykseksi. Niin hieno kuin pakkaus onkin (ostin sen "muovipussissa" olevan koska sattui olemaan tajouksessa), on se myös hyvin epäkäytännöllinen. En oikein teidä mihin sen laittaisin. Kira taisikin sanoa, että ei Vapen & Ammunitionissa sinänsä mitään vikaa ole, mutta kun vertaa muuhun Kentin tuotantoon... Hyviä yksittäisiä biisejä, mutta kokonaisuutena tökkii hieman. Mutta ehkei sitä pidäkään verrata muihin Kentin levyihin, arvostus ainakin nousee ellei...

The Crash - Selected Songs 1999-2005
Olen aina kyllä pitänyt bändistä, mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi ostaa yhtään levyä. Tästä onkin hyvä aloittaa. Pidin todella paljon, vaikka alussa häiritsi hieman Teemun ääni. Muistuttaa epäilyttävän paljon erään Davidin ääntä välillä...
Uusi biisi Thorn in my side on sitäpaitsi aivan ihana. Täytyy toivoa, että koeviikolla sattuu kokeet silleen sopivasti että pääsee katsastamaan miltä kuulostaa livenä...

Blur - The Great Escape
Jotenkin erikoinen levy. Muutaman kuuntelukerran jälkeen on sitä mieltä, että olipa hauska. Mutta kun hieman keskittyy kuuntelemaan, huomaa ettei kaikki ole oikein "kohdallaan". Juuri tälläistä pop-musiikin pitäisi olla, voi kuunnella monella eri tapaa. Ei silti mielestäni voita Parklife:a.

Pulp - His 'n' Hers
Ei oikeastaan mitään uutta mulle, lähes kaikki kappaleet ovat ennestään tuttuja. Different Class on yhä mielestäni Pulpin mestariteos, mutta on tämäkin hemmetin loistava. Tulee tyhjä olo kun ei vähään aikaan kuuntele Jarvis Cockeria.

Ostin justiinsa Lou Reedin Lou Reedin (Lou Reedin Lou Reedin, hihii ) ja Hectorin Hectorock 1 tarttui samalla mukaan.
Reedin levyä en ole vielä kerinnyt kuunnella, mutta Hectorock 1 ainakin iski ihan kivasti. Sudenkorentoa kuunnellessa tuli vähän niinku tippa silmään...

Biff Rosen The thorn on mrs Rose's side on viimein ilmestynyt cd:llä (älppärit ovat aina olleet liian hinnoissaan ostaa), mutta Amerikasta piti tilata ja samalla cd:llä on Children of light (joka minulla on LP:lläkin) ja vielä pari bonusbiisiä. 1. kuuntelun jälkeen: lupaavaa musiikkia ja hauskoja riimejä, esiaste mestariteokselle Children of light. Mutta liikaa kikkailua ja hapuilua ollaakseen täysin nautittava. Bowien versiot Fill your heart ja Buzz the fuzz varsin uskollisia, niinkuin Bowien coverit usein ovat.
Samassa paketissa tuli levyllinen The Coasters parhaita paloja, ihan mukavaa rytmimusiikkia, mutta arvostan ehkä enemmän vielä rokkaavampaa menoa. Kuuleman mukaan bändi olisi ollut parhaimmaillaan livenä. I´m a hog for you ainakin kuulostaa paljon paremmalta kuin versio, jonka olen kuullut Bowien esittämänä - mutta se onkin surkea netistä imuroitu äänitys. Levyltä tutuin biisi on Yakety yak - Hectorin esittämänä Takataan roos. Opin, että bändin takana on laulunkirjoittajakaksikko Leiber & Stoller, jotka ovat luoneet melkein kaikki parhaimmat 50-60-luvun kunnon rokkenrollkipaleet.

Pink Floyd/The Dark Side of the Moon SACD.

Tuli tuossa yksi päivä levyjä cdon:sta...
The Ark:n We Are The Ark ja In Lust We Trust,
Suede:n Singles,
Mew:n And The Glass Handed Kites.
Syntymäpäivälahjaksi (vähän myöhässä..) sain muutamalta kaverilta U2:n Achtung Baby:n,Coldplay:n X&Y:n ja Pet Shop Boyssien Pop Art -kokoelman joten kuunneltavaa riittää ainakin hetkeksi.

Ostin jokin aika sitten (siis eilen) Sex Pistolsin platan Never Mind The Bollocks - Here's The Sex Pistols.
Sitä kuunnellessa tuli jotenkin ihanan vapautunut olo, semmoinen agression purkautuminen.
Biiseistä mieleen jäivät ainakin God Save The Queen sekä Anarchy In The U.K.
Angstiset fiilikset ovat kohdallaan, soitto on kovaa ja Rottenin ääni, voi taivas...

1. Holidays In The Sun
2. Bodies
3. No Feelings
4. Liar
5. God Save The Queen
6. Problems
7. Seventeen
8. Anarchy In The U.K.
9. Submission
10. Pretty Vacant
11. New York
12. E.M.I.

Hyvä hankinta, never mind the bollocks kuuluu joka levyhyllyyn. Kohtuullisina annoksina sex pistolsilla todella saa pahimmat paineet pihalle. Mainitsemiesi biisien lisäksi pretty vacant on myös todella arvostettu, samoin levyn hengästyttävät ja useampien kuunteluiden myötä paranevat avausbiisit...ei kompromisseja!

Menin sunnuntaina ostamaan Placebon Once More With Feeling: Videos 1996 - 2004 DVD:n kun maksoi vain 15 euroa. Alkujaan oli tarkoituksena hankkia se CD-versio, mutta se olisi sitten maksanut jo melkein 22 euroa, joten päädyin siitä syystä tuohon. Pelkästään tuo pakkauskin oli jo niin upea... Hypistelin sitä koko sunnuntai-illan, kun en voinut alkaa heti katsomaan.

Eilen sitten sain katsottua osan siitä DVD:stä, mutta paljon jäi vielä katsomatta. Ei ollut eilen kunnolla aikaa, eikä ole ollut tänäänkään. Kokoajan tekisi mieli alkaa katsomaan sitä, mutta ei voi... Koulutyöt vie kaiken ajan (köh... mitäs sitten mahdan tehdä täällä?). Mutta se mitä ehdin eilen näkemään oli kyllä niin hienoa! Aivan mahtavia musiikkivideoita, niin fantastisia ideoita niissä! Oikein tuli mieleen kaikkea siistiä mitä haluaisin itsekin kokeilla kameran kanssa. Sitä oikein liimautui ruutuun kiinni.

Harvoin minä mistään näin innostun, mutta Placebo ja Brian Molko on kyllä nyt vienyt minut mukanaan!
Nytkin soi parhaillaan Pure Morning -biisi päässä, on soinut koko päivän. Huomenna toivoakseni ehdin katsella lisää. Jos en niin...

Pink Floydin The Final Cut.

On tullut tällaista hankittua:

Enya: Amarantine
Mukavan rauhoittava, mutta on Enya parempaakin saanut mielestäni aikaan. Tässä vaiheessa vielä todella iso hmmmmmm.

Elton John:Peachtree Road
Pidän todella paljon. Eltonia parhaimmillaan. Tämän tahdissa on mukava fiilistellä keikkaa.

Lou Reed: Berlin
Pidän paljon. Tarinat ovat liikuttavia. Reedin sanoitukset todella koskettavat ja laulutyyli on jotenkin mukavan 'läheinen'.

Suede: Singles
En ole vielä tähän oikein ehtinyt syventymään, mutta tosi hyvältä vaikuttaa

Tuli viime lauantaina osteltua lisää rojua hyllyyn, mutta oon unohtanu laittaa siitä tänne...

Placebo: Soulmates Never Die DVD (live in Paris 2003)
Placebo: Black Market Music
Smashing Pumpkins: Grea-*test*-('") Hits

Aivan loistavia ostoksia nuo kaikki kolme. Smashing Pumpkinsiin oon vasta tutustumassa, mutta hienolta kuulostaa. Ja miten olen edes ennen pärjännyt ilman Placeboa?! Nyt on pakko vielä ostaa joku päivä Placebon kokoelma, niin pääsen kuuntelemaan sitä aina iltaisin. Twenty Years on jotain niin kaunista. Ja Protége Moi on jotain niin ihanaa... se Brian Molkon ranskankielen ääntämys. Kaunista.