Uudenvuodenlupaukset eivät todellakaan ole muotia, eikä niistä perinteisesti ole tullut pidettyä yleensä ainakaan pitempään kiinni. Ehkäpä niillä kuitenkin on jotain merkitystä ainakin osoituksena pyrkimyksestä parempaan. Itse en tällä kertaa lupaile edes itselleni mitään, mutta tuleehan sitä muutenkin aseteltua itselleen kaikenlaisia tavoitteita.

1. Vuonna 2007 aion ainakin tupakoida vain juhliessani. Sen verran kauan on tullut aina silloin tällöin pössyteltyä, että pikkutisleessä tuntuu edelleen turhan ankaralta itsensä rääkkäämiseltä pitäytyä savuttomana. Toisaalta samalla on tietty luvattava, etten juhli päästäkseeni sauhuttelemaan...

2. Aion myös syödä parempaa ravintoa. Noin 15 tuntia viikossa eri urheilumuotojen parissa riehuessa tietysti kuluttaa energiaa tuplasti keskivertoihmiseen verrattuna, mutta elävää ravintoa tulee nauttia enemmän. Jos ei minkään sijasta niin ainakin lisäksi.

En ole harrastanut uuden vuoden lupauksia, eikä tämäkään uusi vuosi tee poikkeusta.

Hyvin luvattu! Mutta tylsää...lupaisit nyt edes tehdä katteettomia lupauksia.

Elävästä ravinnosta tulee ensiksi mieleen kastemadot ja koppakuoriaiset, sitten osterit...

Lupailen jatkuvasti itselleni jotain - uusivuosi ei muodosta mitään perinnettä, johon lupaukset pitäisi keskittää. Olen myös mestarillinen antamaan kaiken itselleni anteeksi ja selittämään asian parhain päin, mistä voi päätellä miten lupausten käy.

Oikeasti pitäisi kyllä tehdä vähän tehokkaammin töitä, saan muuten potkut kohta. Olen jo tuhonnut kaikki pelit koneeltani, mutta valitettavasti netissähän niitä on ja kuten olette ehkä huomanneet, kompensoin ajansäästöä olemalla aktiivisempi keskustelupalstoilla.

Toisaalta tämä pelkkä päätetyöskentely ei oikein sovellu minulle, haluaisin ulkoilua ja liikuntaa osana työtä (kuten on tähän asti ollut laita, tosin vähenevässä määrin), joten...

Joo, kyllä tän netin kanssa pitää sen verran varovainen olla, ettei työnantaja kohta ala ulkoiluttaa...

Ei mullakaan ole minkäänlaista uuden vuoden lupausta. Tulee aina vuoden mittaan tehtyä kaikenlaisia pieniä lupauksia.

Kova oli uho että keväällä nousis 100kiloa penkistä
No eiköhän onnistu, ku oon käyny koko syksyn salilla

No sitten varmasti onnistuu, ei muuta kuin kaveri tai mieluummin kaksi saman tien jeesaamaan maksimiyritykseen. Sen tiedätkin, mutta sanon silti että huolella ne lämmittelysarjat, mieluusti pyramidityyliin kiireettä. No mitäs tällainen puuhastelija tekijämiestä neuvomaan. Satanen on kuitenkin loppujen lopuksi joka jannun saavutettavissa, lataat varmaan keväällä saman tien reilusti enemmän kun makuun pääset. Itselläni vinopenkkipunnerrukseen panostus auttoin ojentajadipin kanssa yhdessä melkoiseen tulosparannukseen penkkimaksimin harjoitteluvaiheessa, vaikkei sitä kaikki ehkä uskoisi. Saman tavoitteen saavuttaa tietty montaa reittiä.

Tähän mennessä olen "pettänyt" vain 2 uudenvuodenlupaustani (100%). On se vaan niin hauskaa kun on kivaa. Ens vuodenvaihteessa jollain tavoin uusiksi (ja varmaan pari kertaa ennen sitäkin ...ainakin se lipsahteluosasto)

La Dolce vita, elämä on ihanaa.
Nyt tulee tajunnavirtatekniikalla. Elämä ei ole lainkaan vakavaa. Ei kenekään osalta. Miksi yksittäinen ihminen enää murehtisi kaiken maailman itseään isompia asioita. Mikään ei hötkähdä puoleen tai toiseen jos vaikka 1, 10, tai 100 meistä, teistä tai heistä yhtäkkiä lakkaisi olemasta ? Aivan mitätön on kaikkien meidän vaikutus. Joka ikisen, Sinun ja minun. Ja suremaan jäävien, tai niiden joita suret. Kuinka monta tuhatta sukupolvea on ollut edelläsi, ja minkä merkityksen annat sukupuusi 567. ihmisen eloonjäämiskamppailussa onnistumiselle ? Onko sinulle väliä, miten hänen elämänsä käytti? Ehkä kovasti ponnistellen, muttei oikeasti ihmiskunnan vaan itsensä (ja eli läheistensä) puolesta. Muka ylevämmät tavoitteet tulivat eloonjäämiskamppailun voittamisen myötä. Samoin tullaan enintään ajattelemaan omista tekemisistäsi. Aion nyt satsata mukavuudenhaluni eteen, sen mitä se keksii vaatia. Voisi laajempana trendinä kuulostaa härskiltä itsekkyydeltä esteenä ihmiskunnan kehitykselle. Ja sillä miten onnistun, ei ole kenellekään muulle oikeastaan mitään vaikutusta. Ainakaan loppujen lopuksi yhteisen hyvän kannalta. Kuten jo olen tuntenut voivani hölmöillä, nolata jne. ihan miten vaan itseäni jollain tällaisella foorumilla. Jos joku joskus naurahtaa, asia on ollut kirjoittamisen arvoista. Jos ei, mutta niin luulen, sama asia. Minkä arvon oikeastaan annan bowiefoorumilaisten käsitykselle minusta? Nolla, kuten pitääkin? Rohkeasti kirjoittelemaan, bowiefanit.
Vielä pontevampi olisin, jos olisi edes jonkunsorttista hajua siitä, onko ihmiskunnalle kehitykseltä näyttävä edistyminen oikeastaan "kehitystä" vai ohituskaista tuhoon....Se, mitä me kaikki arkisin teemme, laajempana kokonaisuutena. Itse asiassa oletan, että kehitystä ei enää voida hallita. Markkinatalous tms kapitalismi tai edes hiipuva sekataloutemme ei siinä onnistu, koska se perustuu täysin päinvastaisiin tavoitteiisin. Keskustelunavaus ehkä tämäkin, ennenkuin muutaman tunnin kuluttua lähden metsään reppuineni eväineni katsomaan luvattua upeaa auringonousua. Muistakaa muuten kuunpimennys 2.3. - !

' Turhuuksien turhuus, kaikki on turhaa' kirjoitti Saarnaaja jo muutama vuosisataa ennen ajanlaskumme alkua ja yhä ihmiskunnan yksittäiset jäsenet kamppailevat samojen eksistenssionglemien ja kysymysten kanssa. C'est la vie, sanoisi ranskalainen. Vastauksia noihin kysymyksiin on yhtä monta kuin on vastaajaa, ja tuskin toinen toistaan oikeammassa. Vain pieni pyrähdys on elomme tää ja kuinka sen käytät, it's up to you. Hullua hurskaammaksi tuskin tässä tulee.
P.s. Kadehdin energisyyttäsi, tosin sadan vuoden kuluttua tuskin sitäkään kukaan muistaa, että olipa kerran eneginen Abdul ja hänen energisyyttään kadehtiva foorumilainen.

Ollaanpa täällä syvällisiä. Etteikö millään ole mitään väliä? Onhan se niinkin, jos vaikka räjäytämme tämän planeetan, niin mitä sitten. Ei jää ketään suremaan.

Silti minua ottaa joka jätteenkeräyspäivä (tänään) päähän, kun porukka ei ymmärrä maailman selvimpiä ohjeita, mitä sinne keräysastiaan laitetaan ja mitä ei. Ja miten 2 viikon välein tyhjennys ei riitä sekajätteille, kun kaiken voi lajitella niin etten itse saa pönttöä 2 vuodessa edes puolilleen.

Ja kuitenkin syylllistyn moninkertaisesti yli oman osuuteni hiilidioksidipäästöihin - tiesittekö että kestävä taso olisi 1000 kg/v/nokka; keskiverto britti päästää 9000 kg ja jenkki 19000. Suomalainen on luullakseni lähempänä jenkkiä, lämmityksen takia. Kiinalainenkin 3000 kg, mutta tansanialainen vain 100 kg.

Siitä olen joka tapauksessa samaa mieltä, että elämä ei ole vakavaa. Lupasinkos minä ottaa työni vakavammin? Istuin kokouksessa melkein viikon, torstaina oli määrä palata tähän työpöydän ääreen, vaan en suinkaan tehnyt niin. Sen sijaan lähdin kävelemään loppuviikoksi, polkuja ja kyläteitä, auringonnoususta laskuun, paitsi tuopillista pubissa ja juttelua puistoponien kanssa.

Viikon? Hyi hitto, melkoinen painajainen varmaan. Samaa kokousta työpäivästä toiseen? Kuulostaa karmealta. Olen kyllä kokoustanut 12 tunnin sitsin keskellä 36 tunnin "työpäivää", mutta se oli sitten siinä.
Kova kävelykondis Menninkäisellä. Jaksan kyllä juosta vaikka 5 tuntia tauotta, mutta kävelyssä 2 t. alkaa olla liikaa. Kuulostaa muuten aika kivalta tuo viikonlopun viettosi.

Eihän tuo ole mahdollista, fyysisesti ainakaan. Etkö ole kuullut, ettei matka tapa vaan vauhti?
Mitä juoksemiseen tulee, minulla on aina reppu selässä eikä sen kanssa ole kiva juosta. Ja jotta lähtisin ihan erikseen juoksemaan, ilman että on kiire minnekään, johan tuntisin itseni ihan höntiksi

Niin se vaan on. Kävely ja juoksu kohdistuu jalkoihin aivan eri tavoilla, ja siinä mitä harjoittelee, on parempi. Ei kävely ole vain juoksun hitaampi versio tai juoksu kävelyn nopeutettu versio, vaan kokonaan erilaista liikkumista kylläkin jalkojen päällä kumpikin. Eli kyse on lajikunnosta.

Kun olin reserviupseerikoulun sissikomppaniassa, kaikki ulkona liikkuminen tapahtui aina juosten. Jopa saunasta tultiin kasarmille juosten .
Lomilla meinas vaistomaisesti pistää juoksuksi, ja huomasin ettei jalat oikein meinanneet koulun loputtua jaksaa vähääkään pitempää käppäilyä...

Juokseminen on ihan yhtä luonnollista kuin kävely. Ja kun on kunnossa, ei sykekään hidasvauhtisessa juoksussa (hölkässä) nouse juuri toiselle sadalle, mikä toki on kolme kertaa kovakuntoisen kaverin lepopulssi. Vaihtuu se maisema vähän nopeammin. Pudota kävelyvauhtisi reissuillasi vähäksi aikaa huviksesi puoleen, niin ehkä ymmärrät miten asennoidun omalta osaltani tällä hetkellä kävelyyn.