Jouluna oli sellainen vieras, joka sai minut sohvalta ulos juoksemaan. Kyllä minä sunnuntaihölkkääjän tahdissa sentään pysyin kylmiltäänkin. Jaloissa en ole koskaan huomannut mitään ongelmaa, mutta luulin joskus etten pysty juoksemaan kun henki loppuu, vaan siihen auttoi kertaheitolla neuvo, että pitää muistaa hengittää uloskin.

Pulssiltani muistutan päästäistä; saan sen helposti kohoamaan 200:aan ja niillä nurkin kyllä huomaa, että täytyy hidastaa.

Ei kiitos kävelyvauhdin pudottamiselle. Totta puhuen aniharvoin tapaan ketään, joka pysyisi tahdissani, enkä siksi oikein jaksa kävellä kenenkään toisen kanssa. Mutta siinä vauhdissa vielä näen useimmat eläimet ja muut kiinnostavat jutut. Ja karhut näkevät minut ennen kuin syöksähdän niiden eteen.

En minä kovasti kävelyä harjoittele. Pyöräilen töihin ja nytkään ei ollut useampaan viikonloppuunkaan tullut käytyä oikein missään. Se on vain sellainen kunto, joka pysyy, ja olen itse asiassa usein ihmetellyt, miten minua kovakuntoisemmatkaan eivät muka jaksa kävellä

Mikäs tämä aihe olikaan

Aika korkea maksimisyke. Itsellä fiilikset on jo 175:ssä sellaiset, että on pakko hidastaa ja heti, ja silloinkin on menty jo ylämäkeen pitkään täysillä. Maksimisykkeen pitäisi yleensä olla n. 220 miinus oma ikä.

Täysin uutta tietoa minulle tuo väite, ettei hölkkä olisi rankempaa kuin kävely. Olen kuvitellut, että olen erityisen huonokuntoinen kun rivakalla kävelylenkilläkin tulee hiki. Hölkännyt en ole vuosiin. Täytyypä kokeilla.

No en mä ainakaan noin sanonut. Kummassakin lajissa yhtä hyvälle se laji on varmaan rankempaa, kummassa etenee suuremmalla sykkeellä tai nopeammin? Toisessa lajissa hyvään kuntoon harjoitellut ei pysty vastaavaan suoritukseen siinä toisessa. Jos kävelen tunnissa esim. 8 km, olen väsynyt ja etenkin nilkat ja pohkeet ovat sipanneet, toisin kuin juostuani vastaavasti. Sinulla ehkä päin vastoin.
Kokeile ihmeessä, mutta suosittelen aluksi vain lyhyitä rauhallisia hölkkäpätkiä kävelylenkin kuluessa.

Aivan asiaankuulumaton kävelytarina: Tapasin kerran miehen, joka oli muistaakseni jo toistamiseen kävelemässä maapallon ympäri, musta amerikkalainen, siinä 7-kymppinen, vei Herran sanaa ja rauhaa kulkiessaan, muttei liian tungettelevasti. Kuljin hänen kanssaan muutaman sata metriä - ja tuskastuin; hänen vauhtinsa kun ei ollut kilometriäkään tunnissa. Mitä hitaammin kulkee, sitä enemmän tapaa ihmisiä, hän ajatteli.

No olisit nyt edes maininnut jollain tavalla dearvostaneesi tuota elämäntapapönttöä, joka ei oivalla ettei kohtaaminen ole ainakaan kvantitatiivisesti tehokkaimmillaan pelkästään paikallaan möllöttämällä.
Nopeempi näkee enempi.

Mut itse asiaan: hyvää uutta vuotta bowiefoorumilaisille!