Eivät ole sitten paremmuusjärjestyksessä
1. Suffragette City. En olisi uskonut kuulevani tätä Areenalla ja niinpä oli pakko ponkaista ylös tanssimaan kuin viimeistä päivää! Istumapaikkani oli suurinpiirtein vastapäätä lavaa alimmassa istumapaikkakatsomossa (ei siis kentällä) ja vaikka KUKAAN katsomossani ei tanssinut (vieressäni istuva pappa ei edes taputtanut!

) oli minun aivan pakko!
2. Pablo Picasso. Loistava! Mieletön live-meininki!
3. Slip away. Olin valtavan liikuttunut kyseisen kappaleen aikana.. itkeä vollotin oikeasti!
4. Bring me the disco king. Hienostunut ja tyylikäs. Bowien upea lauluääni pääse todella oikeuksiinsa ja saa kylmät väreet kulkemaan selässä.
5. Ashes to Ashes. Kyyneleet eivät tämänkään aikana olleet kaukana
Myös White light/white heat, Changes, Be my wife, Let's Dance, Reality ja Quicksand tuntuivat sydänjuurissani.
Ziggy Stardustin aikana pirautin jälleen muutaman kyyneleen, koska olin niin yllättynyt biisistä ja koska mietin jo, että tämä on nyt sitten viimeinen biisi ikinä jonka aika näen Bowien

.. vaan kuinkas kävikään.. Provissirock yllätti!
Olisin vielä halunnut kuulla jonkun biisin Aladdin Sane -levyltä. Esim. The Prettiest Star, let's spend the night together, Aladdin Sane tai Jean genie..