Olen iloinen, koska onnistuin imuroimaan Davidin 50-vuotisjuhlakonsertin ja mukavan määrän himoitsemiani Thin White Duke rehearsalseja vuodelta 1976.

Jaksan aina vain olla iloinen elämäni ensimmäisistä saappaista!

Kun sanon ensimmäisistä, tarkoitan sitä. Ennen saappaiden hankkimisesta ei nimittäin ollut puhettakaan, sillä jalkani ovat lyhyet, pohkeeni paksut, ja jalkateräni lyhyet mutta verraten leveät.
En siis meinannut millään uskoa, että löytämäni saappaat mahtuvat minulle ja näyttävätkin vielä hyviltä jalassa.

Saappaiden käyttäminen liukkaalla kelillä ei tietenkään ollut niin hyvä idea, mutta kyllä ne mustelmat ajan myötä häviävät.

Todella mukavaa,kun Mew tulee maaliskuun 12. päivä Suomeen Helsinkiin keikalle..mm.Lähden niitä katsomaan ystävien kanssa jos vain onnistutaan saamaan liput seuraavana maanantaina.En tiedä kuinka jaksan odottaa paria kuukautta.

Joskus tätäkin sattuu: olen osaltani vaikuttanut erään tuttuni Bowie-faniksi kääntymiseen.
Viimeiset puolisentoista viikkoa olen saanut suositella sankarimme levyjä, kertoa hänen taustojaan, puida omia muistojani yms... ja tietenkin hehkuttaa täysillä!

Lisäksi olemme muutenkin samoilla aallonpituuksilla tuttuni kanssa. Tykkäämme samoista leffoista, olemme lukeneet samat kirjat jne. Monet juttutuokiomme ovat tuottaneetkin toivottua tulosta - meillä on kivaa yhdessä...

Hii! Mulla on nyt liput molemmille Mewin keikoille ja seisomapaikat! Ehkä vähän hullua mennä kahdelle keikalle, mutta mutta... Päälle 60 euroa niihin meni - ei todellakaan kaduta. Miten maltan ikinä maaliskuuhun! Hieman tosin tuntuu pahalta, kun tiedän, että monet jotka halusi ei päässeet edes yhdelle keikalle ja minä olen menossa molemmille...

Itse olen menossa sunnuntain keikalle neljän kaverin kanssa.Toisella kerralla tärppäsi lippujen oston kanssa.
Varmaan moni muukin kirosi tuota helkkarinmoista pakkasta,mutta minä sinnikkäänä seisoin lippupalvelun ovella puoli tuntia tuossa purevassa pakkasessa.Olin varustatutunut erittäin lämpimästi..silti piti pomppia ja hyöriä pitääkseni itseni lämpimänä.Varttia vaille yhdeksän se myyjä tuli avaamaan mulle ovet ja pyysi sisälle lämpimään jonottamaan.Ilmeisesti näytin niin säälittävältä,kun pompin siinä ulkona.Kaverit tuli vasta myöhemmin sinne.Tasan yhdeksältä saatiin kaikille liput,seisomapaikat ja meidän perässä oli vain kaksi tyttöä.Ne samat tytöt jotka eivät saaneet sille ensimmäiselle keikalle lippuja.Meitä onnisti:)
Törmäillään sitten siellä!

Tämän voisin laittaa yhtä hyvin aggressionpurku-ketjuunkin,koska tuhlasin kympin pelkkään lehteen. Eilen oli tarkoituksena napata Uncut perjantai-illan vietteeksi, mutta huomasinkin Classic Rock-lehden,jonka kannessa mainostettiin Mick Rockin glam-ajan valokuvia,joten toki otin sen. Bowiesta oli useampi kuva, mutta vain yksi sellainen, jota en ollut ennen nähnyt. Rockin kommentit oli ihan herttaisia. Oli kivaa kerrankin lukea lehteä,jossa Bowie mainitaan useampaankin otteeseen. Muuten ei ollut Classic Rock erityisemmin makuuni...

Samanlainen juttu se tämäkin on.

Kaamea flunssa on vaivannut mua viimeiset puolitoista viikkoa, ja mennyt jopa miltei ohitsekin...
MUTTA tänään se palasi kahta kauheampana - kuumeen kera!
Jouduin sitten jäämään kotiin ja missasin matematiikan kokeen.

Mutta hyviäkin puolia sentään löytyy, onneksi.
Olen nimittäin lukenut (ellen peräti ahminut) Johnny Lydonin (aka Rotten) omaelämäkertaa ROTTEN - No Irish, No Blacks, No Dogs. Lydonin itseironia puree ainkin meikäläiseen, ja lievästä sekavuudestaan huolimatta ROTTEN on hyvinkin nautittava teos.
Tämän lisäksi olen kuunnellut levyjä. Ainakin Bowie, Culture Club ja PiL ovat olleet kovassa kulutuksessa.
Ja (mikä parasta) ei ole ollut mikään kiire, olen nukkunut univelkani pois.

Nyt on tulossa paljon kaikkea kivaa.

20.-22.2. - Tukholman risteily
28.2. - The Sounds / Tavastia
5.3. - Kashmir / Tavastia
11.3. - The Crash / Tavastia
12.3 - Mew / Kulttuuritalo
13.3. - Mew / Kulttuuritalo

Alan oppia suhtautumaan jättihämähäkkeihini. Ei niin, ettenkö edelleen saisi väristyksiä kun sellainen kulkee makkarin seinällä, mutta en tee asialle mitään - en ikinä tappaisi hämähäkkiä (tuo muuten huonoa onnea) ja koska kylmimmillä ilmoilla uloslaittaminen olisi sama kuin tappaminen, en ole voinut tehdä sitäkään. Enkä voi väittää, että niistä mitään harmia olisi tähän asti ollut

Onnittelen edistymisestä! Itse olen opetellut sietämään hämähäkkejä ajattelemalla sitä tosiasiaa, että se isokin hämähäkki pelkää todennäköisesti minua, hämähäkkiperspektiivistä katsottuna hurjan isoa ihmistä, enemmän kuin minä sitä.

Ihailtavaa rohkeutta! Minulla ei enää mene jalat alta pelosta jos näen hämähäkin,mutten todellakaan pystyisi elelemään niiden kanssa sopusoinnussa samassa huoneessa. Ampiaspelkokin hellitti vihdoin viime kesänä, selviän niiden läheisyydestä pelkällä käsien tärinällä ja syvään hengittelyllä.

Kyllä tänne yo-kirjoitus-helvettiin aurinkokin paistaa: minulle tarjottiin opiskelupaikkaa kahdesta englantilaisesta yliopstosta ja olen niistä aika innoissani. Toinen oli historiaa&kirjallisuutta, toinen lakia.

Morrisseyn Suomen-keikka on sitten vihdoin varmistettu! Pakko sinne on päästä vaikka kalliiksi tuleekin, jos nyt saan lipun...

Olin Dublinissa kuuntelemassa yli vuosi sitten: hieno kokemus, upea yleisö ja Morrissey tosi sympaattinen. Hupaisaa, kun yleensä lavalle hyppivät tyttöset, niin tässä konsertissa sinne ryntäsi parikin isoa miehenjurrikkaa Morrisseytä halaamaan, ja tämä tyylikkäästi hoiti tilanteen antamalla hetken olla ennen kuin järkkärit ihan rauhassa ohjasivat tunkeilijat pois