Paluu teinivuosiin? Vai onko kyseessä kesustelutason nostaminen yhä pilviähipovampiin sfääreihin?
Tost huippumalli haussa, sattux kukaan kattoo sit jaxoo mis iman jakeli niit meikkivinnkei? Mult pääs unohtuu. Vähäx vituttaa. Ja kuka sen sit oikeest voitti?

Ziggykin osaa puhua pissistä!

Meikäläinen on ihan oikeesti kattellu tuota huippumalli-ohjelmaa.
Kyllä sitä ihminen tarttee vähän hömppää, ettei menetä otettaan tavallisesta elämästä. Tiedän tiedepiireistä kammottavia elämästä vieraantuneita esimerkkitapauksia, jotka elävät vain analysoinnille ja pohdiskelulle... *puistatus*

Hömppä päivässä pitää mielen letkeänä.

Nimim. "Vuosien analyyttiseen kiirastuleen kyllästynyt"

Amen. Mutta et viitsinyt sitten valottaa kuka sen kisan oikein voitti ja satuitko näkemään sen episodin, jossa Iman vieraili?
Eix pissis-kieleen kuulu myös soiva suhu-s ja ä-äänteiden muuttuminen kurkun perällä ääntyväxi a-ääntteeksi?
Erään kolean aamun piristys oli muutama vuosi sitten seisoessani bussipysäkillä ja lukiessani katoksen seinään kirjoitettua lausetta : Bussikuski on IHQ. Tuolloin minulle paljastui IHQ:n todellinen merkitys.
Kaunareiden jakson otsikko : Koomako turvotti huulesi, Taylor? pelasti toisaalla erään varsin synkän illan. Puhumattakaan Ridgen leukaperien oudosta värinästä.

Ai sorppa, unohtui...

Voittajaksi valittiin siis Nicole (en aio ottaa kantaa oliko valinta oikea vai väärä).
Ja Iman piipahti vaan erittäin nopeasti siinä yhdessä jaksossa - taisi jotain voiteista puhua... En olekaan ennen kuullut Imanin puhetta - aika jänskä korostus hänellä.

Kaunareita en itse kyllä katso kuin kerran pari vuodessa äärimmäisen tylsyyden ahdistamana (ja aina se Ridge kiristelee niitä mielettömiä leukaperiään lähikuvassa), mutta tv-lehdestä satunnaisesti luetut jaksojen otsikot saavat tosissaan välillä aikaan suunnatonta riemua.

IHQ on kyllä pissisilmaisuista miltei kammottavin... ja toinen nykyilmaisu mitä en voi kestää on "aikuisten oikeesti"...

Mä en jaksa katsoa koskaan mitään niistä hömppäohjelmista mitä täällä on mainittu tai tositv-ohjelmista. Olen aina täysin outsider kun keskustelun aiheena on esim. tanssii tähtien kanssa tai idols.
Toisaalta en jaksa katsoa juuri muutakaan, koska pitkästyn välittömästi. Esimerkiksi minuutin jo tavallisia uutisia katseltuani on varmaa, että olen jo kaivanut lehtikasasta jotain luettavaa, jonka yhteydessä enintään vilkuilen töllötintä.

Häpeäkseni tunnustan, että hömppääni ovat aina olleet kauhuelokuvat. Niitä jaksan katsoa jostain syystä ihan hyvin; varmaan kuten monet muut salkkareita tai kaunareita. Eikä tarvitse edes huippulaatua. Eskapismia jännittävämpään elämään?

Oikein mukavaa pääsiäistä kaikille!

Mulla kyllä tapahtui ihan kardinaalimoka tossa mun pseudopissisviestissä.Olisi tietenkin pitänyt kysyä : ketä sen oikeest voitti?
Olen huomannut, että Kaunareita tunteella eläytyen seuraavat, eivät näe mitään huvittavaa noissa suomentajien kieli poskessa heittämien jaksojen nimissä.
Kauhusta pidän ainoastaan, jos se perustuu psykologiseen kauhuun. Verellä mässäily, taistelukohtukset yms. ovat minusta äärimmäisen puuduttavaa ja valmiiksi pureskeltua katseltavaa. Silloin tartun mieluummin vaikka tuhtiin lukupakettiin nimeltä 7 päivää .

Tiesittekö, että on olemassa sellainenkin ihmisryhmä kuin muumiaktivistit?
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/....asp?id=1347038

Suhtaudun tosiaan intohimoisesti sieniin (en voi kävellä ohi poimimatta), mutta huumeet minkäänlaiset ovat kiinnostuksenkohteena marginaalinen. Mikä ärsyttää on se mentaliteetti, että alkoholi on niin hyväksyttävää, että siihen kuoleminenkin on eräänlainen pervessi ylpeydenaihe, mutta annapa jos mainitset kahvipöydässä vetäneesi tötsyt männä perjantai-iltana, niin jo laskeutuu synkeä hiljaisuus ja jollei puheenaihetta tykkänään vaihdeta, niin alkaa tulla tarinaa velipojan kummin kaiman suorasta tiestä ensi kannabiskokeilusta heroinistin hautaan.

Mainittakoon nyt tähän teemaan vielä parin muun ryhmän ehdotukset kyseisessä tilaisuudessa: hyvät aplodit sai myös eräänlainen tieteilijöitten deittikahvila, jossa toki olisi haettu muuta kuin elämänkumppania, ja hyvä lähtökohta oli heillä, jotka muistuttivat "elä niinkuin opetat" -filosofiasta - eivät varsinaisesti ehdottaneet mitään, mutta ainoa looginen johtopäätös oli, että turhan matkustuksen välttämiseksi jätetään workshop pitämättä.

Teatterista ja pomoista mieleen, toinen tarina ehkä huviksenne tai tulkittavaksi, viimeisin kerta kun olen vasiten ollut teatterin kanssa tekemisissä, silloisen työpaikan juhliin valmistettu surrealistinen koominen kappale, jossa ei säästelty ketään. Älykkö, mutta lipevä ja kaksinaamainen eroava johtajamme tuli jälkeenpäin onnittelemaan, oli ymmärtänyt kaiken (hieno suoritus, kun ei edes kappaleen kirjoittaja eli minä ymmärtänyt sitä kokonaan) ja erityisesti piti eräästä musiikkivalinnasta, johon minä, että onkin 1. kerta kun ollaan samaa mieltä jostain ja hän että ehkä toinen.

Oih, minä olen suuri kauhuleffafani.
Mielelläni katson myös b-luokan kauhupläjäyksiä, niistä kun saa revittyä huumoriakin.

Jaahas, pitäisiköhän liittyä muumi-aktivisteihin?

Toisaalta muumit sopivat oivasti Mäkkärin kampanjaan - tuollaisen möhömahanhan siitä saa jos syö liika hamppareita ja ranskiksia.

Muistatko miten Muumin ja Mamman kävi, kun halusivat liittyä yhdistyksiin?

Eh...mitä jos sattuu vaan tykkäämään siitä analysoimisesta ja pohdiskelusta? Jospa vaan monesti ennalta-arvattavat ja pitkästyttävät mukajännärit tai samankaltaisina toistuvat ihmissuhdepuinnit eivät vaan tunnu miltään, eivätkä yksinkertaisesti jaksa pitää mielenkiintoa yllä?

Ei sikäli, ettenkö itse katselisi hömppää, mutta kun tuntuu, että vapaa-aika on muutenkin kortilla, niin ei viitsisi ainakaan varta vasten tuhlata sitä töllön ääressä. Joskus on tietty niin väsynyt, ettei jaksa muuta.

Tosi-tv on monesti vähän kuin rottakokeita ihmisillä, ehkäpä siksi joitain sarjoja on ihan mielenkiinnolla tullut seurattua. Amerikkalainen valmiiksi naurettu ja täysin ennalta-arvattava huumori ei naurata, ihmissuhdedraama ei vähääkään kiinnosta..no, House:sta pidin ja alkuperäisestä C.S.I:sta. Sitten taas esim. Housewivesia tai Lostia en ole jaksanut seurata pätkääkään.

Täällä on kauhuleffafaneiksi tunnustautuneita ja itsekin mielelläni katselen sellaista kauhua, missä ei tarpeettomasti lennätetä ruumiinnesteitä tai sisäelimiä. Suosikkihömppääni on silti ihan pikkulikasta ollut scifi. Äidillä on tallella palttiarallaa 7-8-vuotiaana raapustamani mielipidekirjoitus Katso-lehteen, jossa vaadin lisää scifiä telkkariin...

Tuon kyllä allekirjoitan.
Keskustelin kerran 80-luvulla useamman tunnin erään A-klinikkasäätiön lääkärin kanssa (olin samalla kurssilla, en siis asiakkaana A-klinikalla). Tuon keskustelun jälkeen olen periaattessa pitänyt kaikenlaiset päihteet samalla viivalla mitä haittoihin tulee. Erotuksena tietysti se, että toiset päihteet ovat kultuurisesti ja yhteiskunnallisesti laillisia ja toiset eivät, ja nuo jotka eivät ole, ovat kaiken kontrollin ja valvonnan ulkopuolella (ja siten ehkä myös käyttäjälleen riskialttiimpia, kuten on toki pimeästi ostettu itäviinakin).