Lienet oikeassa. Tai ainakin niin, että tuon kortin lähettäjän ja saajan olisi täytynyt olla läheisiä kavereita, jottei värärinkäsitykselle olisi jäänyt tilaa. Todella mauton ja typerä tempaus, mutta toisaalta kyllä M. Laxenkin on joskus rehellisyyden nimessä ollut aika mauton musta-valkoisessa feminismissään. Olen tuossa tasa-avoajattelussa aika paljon Krsitiina Halkolan linjoilla: 'Mitä yhteistä on huipputuloisella Lenita Airistolla ja pienipalkkaisella pätkätyöläissiivoojalla? Sukupuolen lisäksi tuskin mitään.' Ts. yhteiskunnan pahimmat linjajaot tuskin kulkevat mies-nainen-akselilla.

Laxenia en tunne, mutta kyllä feminismissäkin todellakin voidaan vetää överiksi. Feminismihän ei suinkaan ole mikään sisäisesti yhtenäinen ajatusmaailma, paremminkin aikamoisessa hajaannuksen tilassa, mitä nyt olen hitusen asiaan perehtynyt...

Yhteiskunnallisista linjajaoista mies-nainen-jako ei ehkä ole pahin, mutta nimenomaan yhteiskunnallisessa mielessä yksi vaikuttavimmista sisäänrakentuessaan työmarkkinoihin, jotka ovat sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti sukupuolen mukaan vahvasti segregoituneet, Suomen ollessa Pohjoismaiden kärkeä. Naisten pätkätyöläisyydellä ja vanhemmuuden kustannusten ja vastuun kasautumisella naisille on sosiaalisia ja taloudellisia, mutta ennen kaikkia erityisiä, siis sukupuolierityisiä seurauksia. Niin sanottu prekariaatti, joka viittaa käsitteenä luokkateorioihin, koostuu voittopuolisesti vain toisesta sukupuolesta. Siinäkin mielessä voitaneen puhua sukupuolen yhteiskunnallisesta merkityksellistymisestä.

Stereotyyppisistä kategorioista kärsivät toki miehet ja naiset, kuten hyvin tiedämme. Ja Suomessa ollaan yllättävän perinteisiä, mitä sukupuolirooleihin tulee. Rooleihin sosiaalistetaan pienestä pitäen, mikä johtaa perinteisiin ammatinvalintoihin, mikä johtaa työmarkkinoiden segregaatioon...jne. jne.

Minä kannatan jokaisen vapautta ja tasa-arvoisia mahdollisuuksia toteuttaa itseään värkeistään tai sukupuolisesta suuntautumisestaan huolimatta.

Toisaalta olet 100% oikeassa, mutta toisaalta jokin minussa suhtautuu tuohon mies/nainen-asetelmaan yhteiskunnallisena polttavuusprobleemana kuten vanha työväenliike kielikysymykseen (suomi/ruotsi) 5. luokan kysymyksenä. Jokin minussa sanoo, että keskittyessään yhteiskunnalliseen epätasa-arvoon puhtaasti gender-pohjalta, kesitytään epäolennaisuuksiin. Sinäänsähän asennoitumissessani ei ole mitään uutta; Englannin suffragettiliikekin jakautui aikoinaan kun osa kesittyi eli konservatiiviset naisasianaiset (lenita-airistot) halusivat parantaa nimenomaan yläluokan naisten asemaa, kun vasemmistolainen osa näki naisliikkeen osana yleistä yhteiskunnallista tasa-arvotaistelua. Anteeksi puolueellisuuteni, mutta minusta on eriitäin vaikeaa mieltää esim. kirsipihoja todellisina feministeinä kun koko heidän olemus huutaa: 'kaikki mulle tänne heti ja nyt'.

Tarkoittinet sex-pohjaista?

Tällä hetkellä edellä mainittu epätasa-arvo on tosiasiallisesti sex-pohjaista ja iänkaikkisiin luutuneisiin sukupuolistereotypioihin perustuvaa, kuten että hoivaaminen on naiselle niin luontaista ja kutsumuksellista, ettei siitä tarvi maksaakkaan, kun kerran nainen vain toteuttaa syvintä tarvettaan. Mitä useampi uskoo tämän, sitä turhemmalta sairaanhoitajien valitus palkkakuopasta kuulostaa ja sitä turhemmalta tasa-arvokysymysten puinti. Ja sekös sopii palkanmaksajatahoille.

Yläluokan naiset ymmärsivät koko tasa-arvon hieman eri tavalla: he propagoivat ns. yhteiskunnallisen äitiyden puolesta, eli roolijakoa ei varsinaisesti kyseenalaistettu, vaikka yhteiskunnallista asemaa ja vaikutusmahdollisuuksia haluttiinkin parantaa. Työväellä tai maalaisilla ei juuri koskaan ole ollut sitä ylellisyyttä, että olisi voinut vain jäädä lapsia ja miestä hoivaamaan. Töihin tarvittiin kaikki kynnelle kykenevät ja muksuja hoisivat vanhukset tai sisarukset. Mutta tämän varmaan tiesitkin.

Feministien kesken ollaan sitäkin mieltä, ettei naista pitäisi suinkaan "miehistää", vaan löytää uusia vahvuuksia samalla kun luutuneita miehisyyksiä puretaan. Mutta silti edes samanarvoisten mahdollisuuksien tulisi toteutua. Niin kauan kuin naiselta voi jäädä työpaikka ns. "raskausriskirasitteen" takia saamatta tai työsopimus uusimatta (mikä on vanhemmuuden kustannusten epätasa-arvoisesta jakautumisesta aiheutuva ongelma) ei kai kukaan voi pitää tilannetta mitenkään oikeudenmukaisena?

T.nimim. kokemusta on.

Myönnetään: olen aika amatööri artikuloimaan kantojani tässä nimenomaisessa asiassa. Jopa gender/sex-käsitteet menevät sekaisin.
Vielä 80-luvun lopussa puhtaasti sukupuoliasetelmaan keskittyvä vastakkainasettelu olisi saattanut tuntua relevantilta (lue: yhteiskunta on saavuttanut jo sen kypsyysasteen), mutta mielestäni suomalainen yhteiskunta on jo vajonnut sen verran syvään eriarvoisuuteen, että kesittyminen puhtaasti sukupuolijakoon tuntuu jo elitistiseltä. Sukupuolesta johtuvaa eriarvoisuutta on yhteiskunnassa, mutta tuo eriarvoisuus johtuu pikemminkin koko yhteiskunnan yleisestä eriarvoistumisesta, ei puhtaasti sukupuolesta. Ja porvarihallitus tuskin vähentää tuota eriarvoistumista , vaikka esittääkin kaikenlaisia 'tasa-arvolisiä'. No nyt menee jo puoluepolitiikkaan, joten ehkä on paree, että paneudun ko. problematiikkaan puhtaasti akateemisella tasolla ja opettelen artikuloimaan teesini hieman koherentimmin. Nyt olen kirjoittanut pelkästään persetuntumalta.

Missään tapauksessa en lähde arvottamaan sukupuolikysymyksiä muiden eriarvoisuuksien tai ongelmien yläpuolelle! Tarkoituksenani oli vain korostaa sen laaja-alaisuutta ja läpitunkevuutta, kaikissa sosiaaliluokissa. Yhteiskunnan polarisaatiosta puhuttaessakin löytyy nimittäin sukupuolierityisyyttä: köyhimpien joukossa ovat yksinhuoltajaäidit.

Eriarvoisuuden syiden etsimisellä on yhteiskuntatieteissä pitkä historia. Sukupuoli astunee mukaan vasta suunnilleen Marxin ja Hegeliä soveltaneen de Beauvoirin myötä...nuo nyt tulevat mieleen. Eriarvoisuus on myös erontekoa, toiseutta johonkin normiin ja siten ikään kuin oikeutettua siellä missä valtaa käytetään...mutta jätetään nämä diibaabat nyt tuonnemmaksi. Ihan kuin ei muka työn puolesta saisi näistä tarpeekseen...

Ei perstuntumalta kirjoittamisessa mitään vikaa ole, tärkeintä on keskustelu! Olen oikein nauttinut vähän pähkäillä näitä unohduksissa olleita juttuja!

Kuten arvelinkin, olemme 99,99% samoilla linjoilla.

On ollut ilo seurata sangen korkeatasoista keskusteluanne, Ms. Newton ja Ziggy

Päivän piristys ja muistus siitä, että tapahtuu sitä paremmissakin piireissä:
http://www.iltalehti.fi/viihde/200704035945904_vi.shtml

Miten niin paremmissa piireissä, Ziggy? Eiköhän Sinulla ole asiat aika monelta kantilta paremmalla tolalla kuin Keithillä.

Vielä lopuksi pikku tarina Jorma Reinistä (JR oli ns. kollega, ei vapaa-ajan ystäväni), jos se sattuisi jotakuta hymyilyttämään: istuttiin Hakaniemen Juttutuvassa kaljalla, ja Esko Salmisen havaittuaan Jorkki ei tietenkään malttanut pysyä hiljaa. Hän sanoi Eskolle, että "Te vaan näyttelette, mutta me sen sijaan teemme itse ihan oikeita töitä". Esko suuttui, tarttui Jorkkia kummastakin poskesta ja heitti hänet selälleen.

Hyvä Esko! Noin tekisi joskus itsekin mieli tehdä tyypeille jotka tulevat kapakassa aukomaan päätään....

Kummastakin poskesta... sen kun olisi nähnyt...

Paremmin ja paremmin. En kuitenkaan ole koko maailman tuntema ja palvoma rock-jumala.

Mitäs siellä silmiä pyöritellään?

No, vide ku en oo ehtiny yhtää kattoo SalCCaRei tai KaUniXii!!!1!11 Mut vähäx väärä horo voitti sen Americn Top Modelin!!!!1111!!! Onx ne iha sokeit??????? oottex koklannu sitä Lorealin ihquu ihan megakiiltävää huulikiiltooo??? jäätävän siistiiiii!!!

xxxxxxooo!!!!!!1111

Nauruun tappaminen ei taida olla oikea lääke ennätykselliseen kevätmasennukseen...

Ottaa nyt ihan rauhallisesti siellä vaan, emme toki halua menettää palstan suvereenia supliikkimiestä Abdua!

...perhana, kun menin unohtamaan kommentistani iki-ihqut klassikot "mutzis on!", "mun booty näyttää ihan himo isolta" ja "no DAAAA!!!"

Sitä paitsi oikeasti paras huulikiilto on Diorin Addict. DAAA!