Olen päättänyt hakea Britteihin jatko-opintoihin. Hakuaika on nyt. Mielentilani ovat vaihdelleet euforiasta epätoivoon ottaessani selvää asioista, tilatessani prospectuksia (tiiliskiven painoisia opinto-oppaita..) ja ruinatessani suosituksia.

Aluksi olin tietysti menossa päätä pahkaa Lontooseen, mutta nyt Edinburghin yliopisto vaikuttaa oikealta paikalta minulle. Olen hermostunut, mutta onnellinen. Tästä tulee vielä jotain.

Heh, mulla on vähän sama juttu meneillään. Skotlanti houkuttelee, mutta en ole oikein varma... En ole edes 100% varma siitä, että haluan opiskella psykologiaa. Kun nyt saisi aikaiseksi kunnon listan paikoista joihin haen.
Toisaalta mukavalla tavalla jännää, mutta on tässä aika homma. Pitää vielä kaiken lisäksi miettiä opintojen vastaavuuksia jne.

Onnea vaan hakuun!

Samoin sinulle onnea hakuihin!!!

No, minä ainakin huomasin, kun luin kaikki psykan kurssit, että se ei taida olla ihan minun alaani.

Joo, olet oikeassa, että tässä on ihan hirveä homma, kun pitää itse ottaa selvää kaikesta ihan alusta lähtien. Samalla pitää miettiä juuri niitä vastaavuuksia, kielikoetta, asumismahdollisuuksia... Itse kahmin syyslomalla läjäpäin tietoa ja nyt on menossa tiedon sulattelu. Toisaalta jos en tee tätä nyt niin tulen varmasti katumaan sitä, koska tätä minä kuitenkin haluan.

Edinburghiin haen varmasti, samoin Yorkin ja Warwickin yliopistoihin ja luultavasti St Andrewsiinkin.

Syvä kunnioitukseni kaikkia palstan tulevia kv-opiskelijoita kohtaan. Valitsemanne tie ei ehkä ole lyhyellä tähtäimellä helpoin, mutta takuulla antoisimmasta päästä. Itse en olisi aikanaan työläisperheen kakarana moiseen ryhtynyt, koska lainarahalla jossain briteissä töttöily ilmenisi varmaan tälläkin hetkellä kauppalehden pro-*test*-('")ilistalla tai muualla jossain ilmenemismuodossa.... Lycka till! Ja tulkaa takas meitä juntteja haukkumati....

Totta, mutta varmaan olet huomannut, että tällä foorumilla on keskimäärin aika äveriästä porukkaa. Matkustelevat ympäri maailmaa, ostelevat levyjä sikana ja juoksevat konserteista konsertteihin. Itse tuon ikäisenä painoin kesäisin niska limassa koulun lomilla hommissa ja sitten ostin talvella Bowie-levyjä (tilasin harvinaisuuksia Englannista asti). Toki levyt olivat tuloihin suhteutettuna kalliimpia kuin tänään. Kerran pääsin kielikursille Englantiin asti.
Kaikki tuo kuluttaminen on ihan jees när pappa betalar. Toki kuulumme eri sukupolveenkin, ja kai se elintasokin on hieman noussut sitten meikäläisen nuoruusvuosien kaikissa yhteiskuntakerrostumissa.

En aina toimisi näin, riippuu monesta seikasta, mutta tänään olin sillä tuulella ja ruokaankin tyytyväinen, että huomautin lounaspaikan tarjoilijalle tämän unohtaneen laskuttaa kahvini (hyvä ja tyyris kupillinen). Tarjoilija kiitti rehellisyydestä, ja sain kahvin ilmaiseksi joka tapauksessa!

Kyllä! Toisinaan aivan mitätönkin asia voi pelastaa päivän. Rehellisyyden fiiliksestä jonkun ulkopuolisenkin sen todetessa kannattaa maksaa kupillisen verran...

Nähtävästi tämä onnekas lähtee takaisin Lontooseen ensi keväänä!
Ja bookplus toimitti Marc-kalenterini!

Mahtavaa. Tämän jakson kirjalliset työt ovat viimeinkin melkein ohi. Nykykirjallisuusessee kahdeksannelle kurssille odottaa vielä viimeistelyä, muutoin aika ok. Koeviikko on toki edessä, mutta siitä selvittäneen vanhalla rutiinilla.

Ja täällä sataa lunta. Mahtavaa!

Kirjotusten tulokset tulivat. Kaikki kirjoittamani lähtivät täpärinä laudatureina, mutta odottelin kolmea eximiaa takaisin. Ruotsista ja englannista ne eximiat sitten tulivatkin, mutta äidinkieli säilyikin ällänä. Jee.

Tuo enkku kyllä hiukan kiristää, mutta ihan hyvillä fiiliksillä uusimaan.

Nyt on menossa koeviikko, mutta heti sen jälkneen Elton John ja Berliini. Niin, meinasin ihan unohtaa, mun synttärit.

Sain enkun kokeesta ysin! Vaikka unohdin täysin lukea siihen, mutta silti tuli ysi, ryhmän hiketkään eivät saaneet ysiä parempaa!

Menen tänään the Crashiä katsomaan koeviikon kunniaksi. En olekaan ennen nähnyt bändiä livenä, joten jo on aikakin...

Ja hieno keikka olikin. Alku oli vähän vaisu, mutta loppua kohden tunnelma kohosi ja kaiken kruunasi coveri There's a light that never goes out-biisistä. Ah!

Vanha,kunnon Smithsien kappale.Olin halunnut olla kuulemassa
Missä olit The Crash:ä katsomassa?

Voi!!! Olen kade. The Crash on yksi Suomen parhaista bändeistä (ellei paras). Olisi mukavaa nähdä bändi livenä.