Kuulostaa tutulta, koska muistan käyneeni -86 jopa 3 kertaa päivässä pelaamassa tennistä kun olis pitänyt lukea pääsykokeisiin. Pääsykokeiden jälkeen into tennikseen hiipui saman tien...

Minä kyllä opiskelin mielestän ihan riittävästi, mutta aikaa vain oli. Suurin hyöty se taisikin olla, mikä koko ylppäritutkinnosta jäi. Fyysinen kuntoni oli siihen aikaan aivan naurettava, eritoten nuorelle ihmisille. Mutta 3 kertaa tennistä päivässä on kyllä edelleen vain mielikuvitukseni tavoitettavissa...

Ai, perskeles.

Muista nyt nauttia asen...asemastasi niin kauan kuin voit... Täytyneepä tästä taas aktivoitua...

Sehän passaa...

Odottamaton tilaisuus harrastaa teatteria. Tapahtuman nimi oli networking event ja ajankohdan (kostean illallisen jälkeen) takia ei mitään kovin vakavaa odotettu. Järjestäjä jakoi porukan pieniin ryhmiin ja antoi puoli tuntia aikaa ideoida workshop, jonka piti täyttää annetut ehdot; tehtävä oli aivan vakava, rahoittajien raati valitsisi voittajaehdotuksen.

Meitä oli ryhmässä neljä ja pääsimme pian samaan fiilikseen kuin joskus, kun on porukalla ideoitu koomista teatteria. Ideamme olivat epätavallisia, ehkä villejäkin, mutta toteuttamiskelpoisia, täyttivät kaikki ehdot ja tapahtuman kaikki puolet oli huomioitu. Lopputuotteena olisi ollut ilmastonmuutosta havainnollistava tietokonepeli, jossa taistellaan (lähes) ylivoimaisia hirviöitä vastaan. Esitin suunnitelmamme naama peruslukemilla ja yleisö ulvoi naurusta - paitsi rahoittajat.

Turha sanoa, että kisan voitti ehdotuksista vakavin, tylsin ja se, joka ei taatusti täyttänyt ehtoja, että tapahtuman pitäisi kuroa umpeen kuilua eräitten tieteenalojen kesken, tieteen ja politiikan ynnä tieteen ja ns. suuren yleisön välillä. No, voittajat saivat kunnian järjestää ehdotuksensa, mikä on heille oikein.

Hienoa, jos koit tuon positiivisena. Toivottavasti jälkifiiliksiä ei pilaa se, että jo kertomasi perusteella moni on nähnyt tilanteen ehkä toisinkin. Way to go, gnome!

Kirjoittajatilastossa taas piipahdettuani toteaisin Queen Bitchille, että takaa päin tullaan ja lujaa...
Kuten kansallisen sankarimme Väinämöisen sanomaksi mainitaan, "takaa tahdon työskennellä, selkäpuolelta sysätä"...

Uskalsin lopultakin leikkauttaa itselleni Ziggy-mulletin!! Pelkäsin tietenkin että se näyttäisi mulla ihan hassulta, mutta lopputulos olikin erittäin onnistunut. Se sopii mulle jopa paremmin kuin se edellinen viritys, paljon paremmin. Joka kerta kun ohitan peilin, olen ihan että "omg, voinko tuo olla minä?"

Saiskohan tietsikalle jonkinlaisen rattilukkoalkometrin, joka estäisi täällä hölisemisen enää saunakaljojen jälkeen...

Congrats!
Näillä iillä (vain miten tuo ikä-sana nyt oikein taipuukaan monikon adessiivissa) peilin ohittaminen enää harvoin tuottaa tuota reaktiota, ainakaan postitiivisessa mielessä.

Värjäytitkö mullettisi punaiseksi?

Ei mun sitä erikseen tarvinnut värjätä, tukkani kun on punainen jo toista vuotta.

Tottakai on positiivista pitää pitkäpiimäisen kokouksen ainoan osion, jossa yleisö ei torkkunut, hauskin luento. Yksi raadin jäsenistä muuten oli koko massiivisen projektimme pomo ja minun pomoni, jonka kanssa välit ovat kutakuinkin pohjalukemissa, aviomies. Saattaisi olla (jälleen) henkilökohtaisen kulttuurivallankumouksen aika?

Olen miettinyt joskus ihan samaa- nettiin pitäisi saada alkolukko. Henkilökohtaisesti riittäisi tosin vain sähköpostin lukitseminen .

Mutta jaahas, mä luulin että olisin kirjoitellut enemmänkin tänne lähiaikoina, mutta ilmeisesti mr.A on ollut vielä ahkerampi...

Onnittelut! Mahtaako sulla olla kuvia tuosta luomuksesta näyttää?

Henk.koht tarvitsisin vielä sen niskatukan, niin itse kampaus voisi olla verraten lähellä.(Siis sen jälkeen kun on työskennellyt sen ja hiusgeelin kanssa kymmenisen minuuttia..) Suunnitelmana ei tosin ole sitä kasvattaa, vaan mennä mahdollisimman nopeasti leikkuuttamaan suurin osa kuontalosta pois...