Hiton Abdul, sinussahan taitaa piillä karkean ja äijämäisen pinnan alla pikku herkkis!!!
Vielä 80-luvulla kaikki naisten päivää muistavat miehet leimattiin armotta kommareiksi. Tuota päiväähän vietettiin tunnetusti juhlavin menoin vain rautaesiripun pa/h/r/emmalla puolella .

Lehmän viattomasta katseesta.

Minulle ei sitten kannata tuoda kukkia; leikkokukat on tapettu turhan päiten ja kasvatuskin taitaa olla vähemmän ekologista, purkkikukkia taas pitäisi hoitaa, muuten nekin kuolevat. Onko kukaan nähnyt kamalaa scifielokuvaa, jossa alienit sopeutuvat Maan elämään (oliskohan nimeltään Alien nation tms). Yksi joutuu sairaalaan ja hyväätarkoittava maatiainen on tuomassa leikkokukkia, mutta onneksi tajuaa erehdyksensä ennen kuin ehtii ojentaa ne sairaalle (tuoda nyt kuolemaa sairasvuoteen ääreen!). Muukalaisen maanmies taas tuo oikeanlaisen lahjan, elävän kanan, ja muukalaislääkäri kehuu tuomisen terapeuttisuutta.

Ihailen kukkia ulkona - nyt ovat myös kevätesikot ja voikukat täydessä terässä.

Täällä mikään kuki, voinen väittää eilen 70 km ulkoiltuani. Mutta ei siihen enää kauaa mene näillä säillä. Abdulmajid on muuten valmis sataselle, kun ei eilinen tuntunut missään. Hangen alta on perinteiseen tapaan paljastunut yhtä ja toista, jonka perusteella katse kannattaa luoda ihan muualle kuin ulkoilureittien penkereille. Eilen oli aivan upea kevätpäivä, ja Helsingissä voi siirtää talviurheilukamat varastoon.

Itse heitin sunnuntaina noin 10 km lenkin ja olin varsin tyytyväinen itseeni, kunnes ... tulee takauma lapsuuteen. Olin lapsena aina suht tyytyväinen joululahjoihini kunnes vierailin naapurin lasten luona. Siellä oli lahjoja aina kaksinkertainen määrä! Kenties kateuden siemen kylvettiin sydämeeni jo tuolloin.

No mutta eikös tuo ole hyvä määrä tuokin? Ellei siis ole erityisiä kisatavoitteita. Jos 10 km on juuri nyt sopiva ja 20 km olisi liikaa, niin sangen järkevää toimintaa Dorylta. Kaikki ne terveysvaikutukset mitä liikunnasta on saatavissa tulevat jo parin tunnin suorituksesta, ja enemmästä voi hyvinkin olla enemmän haittaa kuin hyötyä. En minäkään tänään juossut kuin 5 km:n verryttelylenkin vaikka mieli tekikin.

Jes kaikkien näiden vuosien odottamisen jälkeen pääsen Pet Shop Boysien konserttiin, 2. toukokuuta olen onnellinen Tallinnassa. Ja vielä lisää iloa 1. heinäkuuta George Michael konserttiin Olympiastadionille permannolle!

En tiedä miksi, mutta ko. uutinen sai minut purskahtamaan röhönauruun
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat....asp?id=1335336

Nolo homma. Eikös brittipoliitikoilla ollut muutama vuosi sitten jotain vastaavia skandaaleja?

Kenkäkaupassa asioidessani huomasin erään natiaisen tuijottavan mua harvinaisen kiinteästi. Oletin sen tietysti johtuvan kokomustasta vaatetuksestani, mutta samassa muksu ryhtyi osoittelemaan mua ja vieläpä toitotti kovaan ääneen, että "Hihii, kattokaa sen tukkaa!" Punainen tukkani on nykyään todella pörrössä kuin jollakin menninkäisellä, joten muistutan lähinnä naispuolista Jörö-Jukkaa. Monelta ihmiseltä olen kuitenkin saanut positiivista palautetta tukastani. Sanovat sitä omaperäiseksi, mikä ei kylläkään ole totta. Mutta kiva jos tästä tukasta riittää hupia.

Mun fledasta taas parturi huomautti normaalia pystäriä, sivuilta 5 mm, ajaessaan, että oho, sulla taitaa alkaa tukka harventua tästä päällä olevan pyörteen keskeltä. Eli myöhemmin joskus kaljuunnut. No mikäs siinä, eipä paljon hetkauta. Kohta hän lisäsi, että sulle on tähän korvan päälle selvästi tulossa harmaata. Jep, ei ihme. Mimmillä ei tainnut olla ihan paras päivä, eivätkä hyväntuuliset vastaukseni tainneet paljon auttaa.

Jess! Olen sitten päässyt Ms. Newtonin päälle! No okei, pelkästään kirjoittajatilastossa

Tuohan on aika mukava asenne huonotuuliseen asiakaspalvelijaan.

Sain tänään terveystiedon kirjoituksen pois alta
Nyt on ihanan helpottunut olo.
Tuli kyllä tänään huomattua steppitunnilla, että kunto on laskenut nyt tässä neljän viikon aikana aika huimasti, jolloin olen pääasiallisesti vain istunut ja lukenut. On liikunta jäänyt vähän vähemmälle lukuun ottamatta pikkukoiran lenkkeilyttämistä, joka mun kanssa suostuu joskus jopa parin sadan metrin päähän meidän talosta Tessu ei meinaan tykkää lenkkeillä mun kanssa kahdestaan.

Onneksi olkoon sitten!
Hassua. Minun liikunnan harrastamiseni taisi alkaa muistaakseni nimenomaan lukulomalla, koska aikaa tuntui olevan ihan liikaa.