No sehän kiva. Tuleeko se kokonaan? DVD:llä on ollut saatavilla vain ensimmäinen tuotantokausi. Hämärästi muistan sarjaa sen verran, että se meni ensimmäisen kauden jälkeen melkoiseksi kohellukseksi ja lähes saippuasarjaksi. Johtui myös siitä, että ohjaajana toimi välillä Lynch ja välillä ties kuka eli jatkuvuus oli hieman hakusessa. Lynch on Lynch kirjassa hän muistaakseni kertoi kylläkin arvostavansa muidenkin ohjaamia jaksoja. Katsoin juuri viime kesänä ekan kauden jaksot putkeen, ja kyllä sarjassa oli kieltämättä sitä jotain, niin kuin useissa muissakin David Lynchin ohjauksissa.

Onnea tulevan sapattivuoden johdosta! Kyllä jokaiselle tekisi hyvää välillä vähän nollata tilannetta, ajatella elämäänsä uudella tavalla...ja noin kovalla vauhdilla elävälle miehelle ennen kaikkea! Koita nyt hyvä mies hellittää ja välittömästi! Itseäni hirvitti etenkin tuo unien vähyys! Toki toiset selviää vähemmällä kuin toiset, mutta...alakulo ja sen sellainen on ainakin univajeen oireita. Palautuminen treenistäkin kärsii, lihasten kasvulle tärkeät sun muut olennaiset hormonit erittyvät vain riittävässä levossa. Itse kärsin helposti kierroksia keräävänä ihmisenä ajoittain unettomuudesta ja jo parin yön mitättömät unet tuntuvat niin fyysisessa kuin henkisessä suorituskyvyssä ja pinnan kiristymisessä.

Kannatan lämpimästi tämmöisiä irtiottoja. Elämä on kuitenkin niin lyhyt, niitä on vain yksi kappale per henkilö ja työnantajallesi et ole korvaamaton, läheisillesi kyllä.

Jatketaan nyt tästä sitten vielä vähän, kun täällä on niin hiljaista.
Kyllähän ne tietysti vähemmän rennot otteet näkyy meikämandolinon naamastakin. Otsaan tulee kestovekkejä (siirtyvät sinne varmaan silmäkulmista ), ja silmänaluset eivät pahimillaan ole lapsukaisille sopivaa katseltavaa...ja loppukesästä neljän kk:n salitauon jälkeen paino meinas väkisin laskea alle 70 kg:n vaika olen 183 cm pitkä...
Viisaita sanoja Ms Newtonilta. Tuollaista tilapäistä unettomuutta on varmaan useimmat kokeneet, ja se on ihan luonnollista. Ihminen ei ole mikään kone, joka saa käännettyä rassaavat ajatukset on/off. Helppo sanoa, mutta kun työasiat tai vaikkapa sydänsurut painavat väkisin yöllä, ei se välttämättä ole hukka-aikaa. Tarpeeksi monelta kannalta asiaa pyöriteltyään jonkilainen ratkaisu tai etenemistapa selkeytyy eli hommasta on hyötyä. Edelleen helppo sanoa, mutta tästä työstövaiheesta unettomuuksineen kannattaa olla siksikin stressaantumatta ja ajatella vain rauhasa asiat loppuun asti yön hiljaisuudessa. Tai lähteä vaikka lenkille ajattelemaan niitä... Jos itse unettomuuden tulevine oireineen päästää itseään toteuttavaksi stressinaiheeksi, niin se se vasta on turhaa touhua. Ilman sitä nukkuu kyllä ennen pitkää tultuaan riittävän väsyneeksi.
Kyllä uni on kovaa treenaavalle tärkeää. Ammattibodarit jopa ottavat usemmat lyhyet unet päivän mittaan, koska kasvuhormonin eritys on suurimmillaan n. 10 min nukahtamisen jälkeen.

Ja kannattaa rasittaa itseään ns. jokapäiväisissä touhuissa vain sen verran, että koko ajan on selvä voimareservi kaikenlaisten mahdollisten kriisien kohtaamiseen. Olenpa ensi kesänä vuorotteluvapaalla tai en, aion toteuttaa haaveeni nähdä auringonlaskun ja auringonnousun samalla lenkillä...aluksi tässä järjestyksessä...

Unettomuudesta puheenollen: Tulipa valvottua koko viime yö helvetillisessä hammassäryssä (todella positiivisuus-topic-juttu). Hammassärky on semmonen särky, ettei varmaan paljon hirveämpää särkyä olekaan.
Abdulle ehdotan vuoden breikkiä- lähde hyvä mies vaikka maailmanympäryspurjehdukselle, mieluusti yksin. Saat koota ajatuksesi ja palaat uutena miehenä.

Mahtoi olla rattoisa yö. Kunnon hammassärkyyn ei kuulema massiivinenkaan burana-annos paljon auta... Toivottavasti akuuttiaika lekurilta järjestyi.
Oli muuten mahtava vinkki liikunnasta ja metsästä pitävälle ja kaukomaita kaipaamattomalle kaverille, jonka merikelpoisin kulkuväline on kajakki....

Yksin maailmanympäripurjehdukselle -vinkki kuulostaa kuin ziggy haluaisi sinusta lopullisesti eroon, Abdu... mutta ehkä se kuitenkin tarkoittaa, että hänellä on rajaton luottamus kykyihisi!

Kauhujen yö tosiaan. Juu tosiaan, ei auta buranat eikä pandolit. Jääkylmää vettä suu täynnä turrutti hermot ja jatkuva liikkeellä pysyminen hieman helpotti. Pääsin toki särkyvastaanotolle, jos en olisi päässyt, olisin varmasti hypännyt parvekkeelta surman suuhun.

En toki halua Abdusta eroon, mutta olen saanut sellaisen käsityksen, että Mr. Abdul on kondiksessa oleva ekstreemityyppi, joka rakastaa haasteita, ja mikäpä olisi haasteellisempaa kuin seurata Hjallis Harkimon viitoittamaa tietä.

Juu, ei kai me nyt ihan noin vain erota...

Ja toivottavasti tyrkyllä matkittavaksi on vain HH:n uran alkuvaiheet...

Tästäpä syystä on aina muistiinpanovälineet yöpöydällä. Harmi vaan, että niitä kelaamisen aiheita tuntuu riittävän loputtomiin...ehkä siitäkin pääsisi, kun kirjoittaisi riivaavat ajatukset vaikka päiväkirjaan siinä yön pimeinä tunteina? Onpa joo kokemusta unettomuudesta stressaamisen aiheuttamasta unettomuudestakin. Usein tämmöinen kierre alkaa jostain elämänmuutoksesta, nytkin yllättävästä työpaikanvaihdoksesta. Vaan eiköhän tää tästä.

Mulla on myös oikeasti positiivinen uutinen: ensimmäinen alustava väikkäripalaveri takana! Tästä se sitten taitaa lähteä, sattuman oikusta...ja ystävieni ja työtovereitteni varoituksista huolimatta...

Vau! Onnea vaan mukaan tulevaan sinnikkääseen puurtamiseen! Toi puuha jos mikä kysyy pitkäjänteistä motivaatiota. Onhan tutkimuksen aihe kohdallaan, eli saadaanko Sinua kenties lähivuosina tituleerata bowietohtoriksi?
Ilonaihetta, joskaan ei yhtä fiiniä, on minullekin tänään tarjolla pikkujoulujen merkeissä.

Raju tunteiden tilitys ei saa olla ainoastaan julkkisten etuoikeus roskalehdistössä. Iso käsi Abdulille avatumisesta! Jos Abdul olisi julkkis, tuosta tilityksestä saisi monta mehukasta yliampuvaa headlinea a la * Abdul burnoutin partaalla: Raju elämänmuutos edessä!!!*

Juu, kaikki mielen ryönät vaan tänne suollettakoon, nettiterapiaa kaipaa aina itse kukin. Mulle kuuluu siinä mielessä kivaa, että usean päivän puurtamisen ja univajeen jälkeen tämän syksyn kurssit on nyt suoritettu ja esseet yms. palautettu - saa hyvällä omallatunnolla vaan OLLA.

Minä taas hehkutan onneani siitä että tilanteeni on päinvastainen kuin Ms.Newtonilla - vapaudun vihdoin tutkijamaailmasta, kun sain muutama viikko sitten lisurini valmiiksi. Olen vieläkin uupunut loppuspurtin jälkeen. Kivaa on myös, että vaikka yhä olen vuodenvaihteeseen saakka samassa vanhassa työpaikassa, niin olen tässä kuussa saanut tehdä töikseni nettisivuja, mikä on ollut erittäin stimuloivaa monen vuoden analyyttisen ajattelutyön jälkeen.

Helpottuneissa tunnelmissa siis ollaan, ainoa varjopuoli tässä on että olen taas vuodenvaihteen jälkeen työtön. Pari luentopyyntöä olen saanut, mutta siihen se toistaiseksi on jäänyt... että kattellaan mitä tapahtuu. Luvassa on taas hemmetinmoinen paperisota työkkärin, kassan ja kelan kanssa... puuh.

No, ei valitettavasti ainakaan virallisesti! Työn alla on hitusen vakavammat ja rumemmat ilmiöt. Pahus, oliskohan väikkärin verukkeella päässyt puheisiin Deividin kanssa? Hmmm. Vähän kyllä epäilyttää...ei tainnut Buckleyäkään onnistaa?

Hilpeitä pikkujouluja, Mr. A.!