Hmm...
Stage: "Soul love" , "blackout", "heroes"...ym...

Live: Kaikki ne on hyviä, mutta: "Moonage daydream" , "Aladdin sane" , "Rock 'n' roll suiside" , "All the young dudes" ja ööö... vaikka "Time".......
(Timen studioversiota ei kyllä kuulemieni perusteella voita mikään... Onko teillä asiasta eri mielipiteitä? olisi hauska kuulla nimittäin...)

Reality dvd: "Bring me the disco king" , "I'm afraid of americans" , " Hallo spaceboy" ,
"Fantastic voyage" , "rebel rebel" , "Slip away".... ym...

Ziggy Stardust dvd: "Rock 'n' roll suicide" , "Ziggy Stardust" , "All the young dudes"...

Kyllä Timen studioversio on sen verran napakymppi, ettei sitä oikein voi paremmaksi panna livenäkään.

Paras versio Timesta on mun mielestä Glass Spider-konserttivideossa.

Aladdin Sane David Livellä on kyllä varsin ylittämätön.

Samaa mieltä!

Station to station stagella... uskomatonta voimaa ja eläytymistä vaisuun studioversioon verrattuna ! Myös täällä toisessa yhteydessä keskusteltu drive in saturday aladdin sane 30th anniversarylla, mutta muilla perusteilla.

Olen samaa mieltä STS:n versiosta Stagella, mutta sen sijaan 'vaisu studioversio' on mielestäni kyllä hieman liioiteltua. STS studioversionakin on yksi rock-musiikin klassikoista, ja kaikkea muuta kuin vaisu.

Joo, saatat olla oikeassa. Ehkä tässäkin vaikuttaa se, että hankin aikanaan yli 20 vuotta sitten stagen huomattavasti ennen sts.aa, ja sitä aikani kuunneltuani se muodostui mielessäni "oikeaksi" tai tavallaan minun kokemusmaailmassani alkuperäiseksi versioksi.

Noinhan usein käy, että siitä ekasta tulee se ainoa oikea. Esim. mulle Bowien Pin Ups-versiot 60-luvun klassikoista ovat niitä 'ainoita oikeita', ei suinkaan alkuperäiset versiot.

Tuosta näkökulmasta katsoen olen valmis pitkin hampain hyväksymään nekin, jotka pitävät Kurt Cobainin The Man who Sold the Worldiä sinä ainoana oikeana.

Oikeastaan Lovin The Alien ei ole koskaan liiemmin saanut minua innostumaan,mutta pidän aivan valtavasti Reality Tour:lla olevasta live-tulkinasta.Bowiehan siinä jotenkin näin sanoi,että "Tämä on ehkä se tapa jolla tämä kappale olisi pitänyt aikaisemminkin esittää.."

Vaikka Provinssikeikka oli kerrassaan mahtava, rock ja tuntui ylivertaiselta, silti näin jälkeenpäin (Reality Tour dvd:n avustuksella) olen muistellut Hartwall Arenan keikkaa ja se oli tietyin kriteerein parempi keikka (visuaalisesti ja äänentoistollisesti Hartwall arena oli tietenkin parempi ympäristö ym.)

Keikka se ei ollut niin yleisöä kosiskeleva; kuultiin paljon muutakin kuin ns. varmoja biisejä. Erityisesti Loving the alien, Sunday, Heathen, Bring me the disco king jäi mieleen hienoina ääninäytteinä.

Hallo spaceboy iski kuin miljoona volttia; mielettömän energinen. Samoin kuin I'm afraid of americans.

Ehkä silläkin on mielikuvan kanssa jotain tekemistä kun kävi säkä ja pääsin todistamaan kyseistä keikkaa aivan eturivistä.

- Station to Station on live- (ja studio)biisien ihan ykkösiä ilman muuta. Levytysversioihin verrattuna Look Back In Anger on aina säväyttänyt livenä!

Ja Motel...

Kyllä tosiaan Look back in anger toimii livenä kuin tauti.

Ja The Motel. Siinä vasta biisi. Provinssissa rupesin itkemään, kun kuulin sen... Voi niitä aikoja.