Jees sama täällä sen seinomisen jälkeen toinen jalkani oli niin kipeä että suunnilleen konkkansin sieltä bussiin ja bussista rautatieasemalle, ja vielä tampereellakin joudun kotiin konkkaanmaan.. oi niitä muistoja

iskää en viitsinyt soittaa hakemaan rautatieasemalta kun oli vielä siideripullokin mukana..

Muistaakseni neljä kertaa minäkin. En ole täysin varma. Fanittamiseni keskittyy enemmän Deikan musiikkiin kuin henkilöön sinänsä. Arvostan enemmän bowien tekemisiä studiossa kuin livekokemusta. Ymmärrän toki etenkin foorumimme naispuolisten osallistujien muitakin näkökohtia. Seuraavan sanon nyt isoilla kirjaimilla, ja koska kyseessä on laina, voin omantunnontuskitta korostaa sen viisautta:

KUKIN TULKOON ONNELLLISEKSI TAVALLAAN

Hyvää kesää kaikille, jos äkillisesti herännyt forumpuhtini simahtaa yhtä nopeasti kuin alkoikin...

Siirryn näköjään "johtoon":
Tukholma 90, Helsinki 96, Turku 97, Manchester 2002, Munchen 2002, Helsinki 2003, Munchen 2003, Seinäjoki 2004. Eli 8!

Sami

Mulle live-kokemukset on tosi tärkeitä ja iso asia. Henkilönpalvonnaksikin saattaa välillä vähän lipsahtaa... mutta kyllä se musiikki on aina se pääasia. Live-keikat on aina täysin uniikkeja ja ainutlaatusia kokemuksia, ei koskaan samanlaisia. Keikoilla aina sattuu ja tapahtuu. Keikan jälkeen mulla on aina suhteellisen hatara muistikuva soitetuista biiseistä (varsinkin kappalelistan järjestyksestä!). Enkä tarkota, että olisin ottanu mitään, mikä vois vaikuttaa asiaan. Sitä vaan tulee sellanen oudon pirtee ja ylienerginen tila, mutta samalla on tosi väsyny... Keikat on upeita kokemuksia! Sori että meni näin off topiciksi...

Joo, hyvien artistien ja bändien keikat ovat jotain todella mahtavaa! Queen-keikan jälkeen mulla meni kirjaimellisesti jalat alta neljän tunnin seisomisen,jännityksen ja noin 16 000 ihmisen takia, jotka jauhoivat minua (17-vuotiasta 50-kiloista tyttöä...) aitaa vasten bändin soittaessa. Toisaalta mitäs menin eturiviin, vaikka en olisi niiden korstojen takaa nähnyt mitään jos en olisi päässyt eteen.

Mulla on sama juttu; settilistaa en muista enkä välttämättä edes sitä, mitä on soitettiin. Oi sitä adrenaliinin määrää!!!

Yksi keikkojen mahtava puoli on se, että tapaa samanhenkisiä faneja, joiden kanssa voi fiilistellä ennen keikkaa ja sen jälkeen.

Mäkin olen nähnyt Daven vain kerran Provinssissa, kun sen Hartwallin keikan sillon missasin.

Sitä sunnuntaita Provinssissa en kyllä varmaan unohda koskaan.

Mä olin ihan hermona, en pysyny syömään enkä nukkumaan, poukkoilin vaan ympäriinsä ihan vauhkona. Ja sitten oli vielä se sadekin. Buutsit kastu ja Aladdin Sane -meikki valui poskille. Olin huolissani Davesta, keikan mahdollisesta peruuntumisesta ja vähän kaikesta. Ja kaiken lisäksi mun kaverit oli sitä mieltä, ettei sinne mitään kiirettä ole. Yksin mä sitten lähdin sinne juoksemaan, ja muut juoksi perässä.

Oltiin paikan päällä vasta puoli tuntia ennen keikan alkua. Koko lavan edusta oli tietenkin aivan täynnä porukkaa, enkä minä (lyhyt kun olen) nähnyt mihinkään sieltä takaa. Vaihdettiin paikkaakin useempaan kertaan, mutta tuloksetta. Meinasi siinä itku tulla, kun tuli mieleen että näin Ville Valon paremmin kuin Davidin. Vanha kunnon kyynärpäätekniikka käyttöön. (anteeksi vaan, jos jotain teistä vahingossa tönäisin )

Pääsin sitten tokaan riviin. Ja näin Davidin KOKONAAN.
Mutta kyllä se vaan oli ihana keikka...

Tukholma 1990 (Sound & Vision)
Helsinki 1996 (Outside)
Roskilde 1996
Ruisrock 1997
Montreux 2002 (Paras kaikista, pienen salin eturivissä, kolmen tunnin setti, toinen encore oli koko Low-levy)
Tukholma 2003 (Reality)
Helsinki 2003 (Reality)
Provinssi 2004

Tasoissa Samin kanssa siis. Toivottavasti en unohtanut mitään, en kai. 1987 piti jo mennä Göteborgiin mutta tuli joku pirun este.

1976 Helsinki UKK-Halli,1983 Göteborg,1996 Helsini Jäähalli,2004 Helsinki Arena
Eli 4 kertaa.

Sorry toi Reality keikka olikin 2003.

Varsin pitkän linjan fani siis.
Göteborgissa meitsi näki Bowien ekaa kertaa, ja siitä tuleekin muutaman päviän päästä tasan 25 vuotta eli neljännesvuosisata! Time flies.