Gourmet-kokki? Taidan ottaa sanani takaisin. Uudet perunat toki kuorineen, mutta et kai tarkoita, että myös vanhat kuorineen muusiin?

Kaikki tärkeät ravinteethan ovat kuoren alla, joten kuoriminen hävittää ne.

Jatkan tästä uudessa topicissa.

Tässäpä resepti:
-purkki tomaattimurskaa
-purkki papuja
-nuudeleita
-riisiä
-pakastevihannessekoituspussi
-soijarouhetta
-mauseita maun mukaan (esim. aromisuolaa, soijakastiketta, paprikajauhetta jne.)
Kun valmistaa padallisen, siitä riittääkin sitten ainakin kolmeksi päiväksi.
Ora et labora eli rukoile ja tee työtä.

Minulla ei ole mitään kuorienkin syömistä vastaan, kunhan ne on puhtaat. Perunan pinnan rupien ym. epätasaisuuksien kohdalta peseminen takuupuhtaaksi on jo puolen kilon normiannoksen osalta hikistä touhua, ja lähtee sitä kuorta siinäkin yhteydessä ja paljon. Kaikki bakteerit yms. ei muuten kuole keittämällä.
Jos kaikki tärkeät ravinteet ovat kuoren alla, niin pelkkä kuoriminenhan ei niitä hävitä, vaan niiden päällä olevan kuoren. Ja keittäminenhän tuhoaa joka tapauksessa niin pirusti vitamiineja ja hivenaineita.

Itse leikkelen vain rumat kohdat irti, mutta muuten vain pesen huolellisesti. Eikä niitä tarvitse puolta kiloa jynssätä - reilusti vähempikin määrä riittää esim.keittoon tai muhennokseen.(kun tekee vain itselleen, mutta useammaksi päiväksi.) Ok, sopan ulkonäköhän siitä hieman kärsii, mutta enpä sitä olisi muutenkaan muille tarjoilemassa.
Ei kai sitä kovin bakteerikammoinenkaan kannata olla...

Kuulostaa aika samankaltaiselta kuin minunkin sapuskani, tosiaan. (Nuudeleita en tosin kyllä ostaisi, vaihtaisin ne perunoihin tai pelkästään tummaan riisiin.) Sama kokkausmoraalikin näyttäisi olevan -kerralla paljon, jota sitten syödään useampi päivä putkeen.


(On tämäkin, kirjoittaa Kulinariaa- topikkiin juuri kun on vetänyt purkillisen hernekeittoa...)

"Tosi tasokkaat koirat syö perunoista vain kuoret" - tämän suuntainen otsikko oli Hesarissa aikoja sitten, kun perunankuoriruoat rantautuivat Suomeen

Petoeläimet syövät kerran päivässä!

Viikonlopun ruokalaji valkoturska-rapumureketta

ja päivän mietelause "Kukaan ei rakasta vilpittömämmin kuin hän, joka rakastaa ruokaa" Bernard Shaw

Taidat tuossa ottaa samaalla vahvasti kantaa liharuokien puolesta. Saattahan se B.Shaw olla hyvinkin oikeassa, mutta kyllä kasviksillakin pystyy herkuttelemaan.
Mitä muuten tarkoitit perunankuoriruokien rantautumisella Suomeen?

Tundralla karaisistuneen villinaisen puhetta! Villin Pohjolan vapaa sielu?
Itse siirryin kasvisruokavalioon lähinnä ruuansulatuksellisista syistä. Toki en ollut mikään liharuokien suuri fani ennenkään. Kalakin meni kurkusta alas lähinnä purkkitonnikalan muodossa. Urbaaniturbaani, siis.

Shaw puhui vain ruoasta, samoin minä. Pakastesekavihanneksia tosin en sisällytä käsitteeseen... enkä englantilaisia standardilounasvoileipiä

Joskus 80-luvun puolivälissä muistaakseni tuli 1. helsinkiläiseen ravintolaan "täytettyjä perunankuoria", kallis annos uusinta muotia Amerikoista. Eipä tullut isoa hittiä.

Oletteko muuten havainneet, miten suomalaista on kuorineen keitettyjen perunoiden kuoriminen? Istuin kerran ruokapöydässä Ruotsissa, siinä 30 henkeä, 10 eri Euroopan kansallisuutta, oli kuoriperunoita; katselin ympärilleni ja tasan kolme ihmistä kuori perunansa - suomalaisia kaikki. Minä myös, olivat vanhoja rupisia perunoita, muttei ketään muuta tuntunut haittaavan. Ainoa toinen havainnoimani kansa, joka ei koskaan syö perunoita kuorineen, on venäläiset, mutta he eivät myöskään koskaan keitä niitä kuorineen - vaan paksulti kuorittuina reilusti suolatussa vedessä.

Tuohon ei ole tullut kiinnitettyä huomiota.
Taitaa olla yleisintä, etenkin Keski-Euroopassa, että perunat kuoritaan ennen keittämäistä. Toisaalta ihan niin jokapäiväinen osa ruokavaliota perunat eivät taida olla esim. Saksassa kuin Suomessa.

Ratsutila oli myös strutsifarmi (ja viinitila), joten strutsia oli ruokalistalla. Yhtenä päivänä pehmeää maksamaista lihaa, joka ei kuitenkaan oikein maistunut maksalta. Strutsia, sanoi kokki, mutta paljasti koko totuuden vasta myöhemmin, koska arvasi, että strutsinsydän voisi monelta jäädä syömättä.

Maastoratsastus ei valitettavasti juuri kuluta ratsastajan energiaa, joten nyt täytyy pudottaa 4 kg takaisin syömällä kaalisalaattia.

Jaa jaa. Älköön kukaan kuitenkaan ostako strutsinlihasäilykettä, sitä ei syö erkkikään.

Sen sijaan kaikille kalastajille voin paljastaa vähän tunnetun, mutta yksinkertaisen ja erittäin toimivan savuhaukireseptini: Hauen selkä leikataan auki pyrstöevään asti, ja sinne (kuten tietysti vatsaonteloonkin) tungetaan ohuita sitruunaviipaleita. Viitseliäs laittaa vielä sekaan voi- tai oivariininokareita. Ennen savustusta hauki on tietysti merisuolattu kevyesti ja ollut about vuorokauden jääkaapissa odottelemassa. Hyvää tulee eikä enää ikinä hämmästytä, että hauki ja miekkakala ovat keskieuroopan ravintoloissa samaa hintaluokkaa.