Queen Bitch kommari? Ziggy tupakoiva?

No hätä! Kun noin kymmenen vuotta sitten pistin silloisen omaisuuteni lihoiksi ja lähdin maailmalle, päätin, etten enää kuukausipalkkaiseksi ryhdy. Tuo tarjous IS:ltä oli pelkkä itsetuntoani hivelevä tarjous. Vain viiden minuutin harkinta ja olin valmis sanomaaan: no thanx! Enkä koskaan ystävääni ryhtyisi käytämään hyväksi, sen verran moraalia minullakin on sentään vielä jäljellä.

Rehti, hyvänmakuinen ja määrältään riittävä ja helppolaittoinen perusruoka antaa parhaan panos/tuotos -suhteen. En yleensä tykkää nähdä tuntikausien vaivaa
sofistikoituneen ruoan hankkimisessa, maksamisessa ja laittamisessa, kun sen
heittää hetulaan hetkessä ihan jotain muuta kuin sen erinomaista makua
ajatellen. Se johtuu siitä, että en nauti ruoan laitosta sillä tavoin, että osaisin pitää sitä muuna kuin tyypillisenä kotityönä. Jos taas ravintelissa pyrkii kulinaarisiin nautintoihin, niinannokset yleensä pienenevät ja kallistuvat samassa suhteessa maun paranemisen kanssa, ja matka jatkuu kaupan tai toisen ruokapaikan kautta.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä tapahtui 10 vuotta sitten eli mikä sai Sinut jättämään aiemman elämäsi taaksesi?

Ei sen kummempi fakta kuin etten koskaan ole valmis ottamaan vastuuta kasvavasta sukupolvesta. Oletan, että ymmärrät: siis, ettei minusta ole vanhemmaksi. Ja kun tuo tosiasia valkeni, valkeni myös moni muu asia, ts. olen elämästäni vastuussa vain itselleni, en kellekkään muulle.
En myöskään ole valmis moralisoimaan kenenkään muiden valintoja. Luulin, että tajusit tuon tekopyhä-jutun ilman smilyja (sitten epäilin, että ehket sittenkään). Totta helvetissä me kaikki olemme yhtä tekopyhiä! Kaikki on loppukädessä kiinni olosuhteista. Jokainen taaplaa tyylliään ja sitä rataa, eikä siihen ole muilla nokan koputtamista.

Tuollaisten elämän murrosvaiheiden taustalla olevat ajattelutavat ovat mielestäni hyvin kiinnostavia. Usein murrosvaiheet ovat myös sangen dramaattisia, tarjolla on ns. suuria tunteita... Asiasta ehkä hieman toiseen, itse olen esim. ollut melko aikaansaapa päättämään ihmissuhteitani. Yritetään nyt tästäkin sitten repiä jotain huumoria. Kerran ilmoitettuani suhteen päättymisestä oli reagointi sen verran myrskyisä ja erinäisiä uhkia sisältävä, että päätin lähteä ja tyhmyyttäni niin sanoinkin, ainakin muutamaksi päiväksi katsastamaan Tukholmaa noin ex tempore. Rautatieasemalle saavuttuani sain puhelimitse vinkin, että kaksi poliisipartiota on perässäni ja satamassa on syyni meitsin varalta. Ja kun sopivasta paikasta tsekkailin tilannetta, niin siltä tosiaan näytti, jotakuta haettiin kiivaasti. Hieman pelästyin että miksi minua haetaan, mitä on sattunut jne? Pääsin livahtamaan rautatieaseman partioilta, ja sain itse yhteyden puhelimitse poliisiin tilannetta selvittääkseni. Poliisi kertoi keskustelussa exäni ilmoittaneen heille, että olen vakaasti suunnittelemassa itsemurhaa, ja he siis olivat tätä estämässä. Näppärä kikka exältä. Hieman helpotti, kun ei ollut oikein tuntunut kauhean mukavalta luikkia poliisia pakoon kuin joku rikollinen. No he vakuuttuivat kun tämän laajalti perustellen ja taustoja valoittaen kiistin. Luultavasti minua ei olisi uskottu enää kiinni nappaamisen jälkeen, vaan olisi varmaan kyörätty jollekin psyk. poliklinikalle... Tässä dorylle lisää tekopyhää paskantärkeilyä

Pieniä ovat sinun murheesi, Abdul! Meitsi on sentään viettänyt kolme vrk:tta suljetulla kunnes kaksi psykiatria varmistui, etten ole ns. hullu. Siihen en ota kantaaa, olinko hoidon tarpeessa vai en; riittää että sanon: passittaminen hoitoon ei ollut minun idea! Joten ehkä on paree, ettet ala kilpailemaan kanssani.
Ai niin, jotta pysyisimme topicissa: muistaakseni ruoka oli ihan ok.

Oli kulinaariaa tai ei, mutta totuus on se, että kaikki luovat ihmiset tarvitsevat hoitoa aika ajoin. En ymmärrä, miksi henkinen hoito olisi jotenkin vähempiarvoista tai hävettävämpää kuin umpisuolen leikkaus tai verenpainepillereiden napsiminen. 'Selkävaivaisia' meillä on jo tarpeeksi.

Okei, pistit taas paremmaksi.
Ei ole tullut hoidossa vielä käväistyä ja enhän mä nössö ole vielä edes putkassa yöpynyt. Vaikka on kyllä myönnettävä, että isoa kakkua tässä kai nokittais jos olisin ansioni mukaan saanut ja edes jonkinlainen oikeus ja kohtuus vallitsisi

Niin ja miksi kaikki jankuttavat toisilleen tuota samaa?

Niinpä, etenkin kuin esim. meitsillä on mustaa valkoisella, että olen 'terve'.

Ok, jotten nyt ihan leimautusi joksikin High School shooterikisi, täytyy kertoa sen verrran, että kyseessä oli erittäin likainen ja typerä huoltajuuskiista. Ja menemättä sen syvämmälle, kaikki asianomaiset tutkittiin munaskuita myöden. Jokainen voi mielikuvituksessaan kuvitella mitä se pahimmillaan on.

Päinvastoin, kuoret maistuvat enemmän. En kuori perunoita edes muusiin

Dory ei taida olla jo parin viestin mittaisesta selittelyntarpeestaan päätellen ihan samaa mieltä Ziggyn kanssa...
En ole oikein ikinä ymmärtänyt, mikä saa erotilanteessa aikaan noin likaisia ilmenemismuotoja. Asioidaanhan siinä kuitenkin sellaisen tahon kanssa, jota on sentään ainakin jokin aika sitten rakastettu. Vaikka intressit ovat ristiriidassa, mikä saa ihmisen maksamaan itselle koituvilla ikävyyksillä vahingoittamisen riemun?

Ei nyt aivan noinkaan. Kyllä nykyajan hektinen elämä paineineen käy monen mielenterveydelle, eikä sen myöntäminen mikään häpeä ole. En toki itsekään väitä olevani aivan stabiili persoonallisuus. Siksi 'terve', eikä terve. Kyse on vain siitä, että henkisiä häiriötiloja on erilaatuisia, aivan kuten fyysisiä sairauksiakin. Monilla maallikoilla mennee esim. psykopatia ja psykoosi sekaisin. Suurin osa psykopaateista(luonnehäiriöiset) on täysin yhteiskuntakelpoisia kansalaisia, joista kukaan ei päällepäin arvaa mitään. Itse olen mielestäni vilautellut aina silloin tällöin sen verran myrkyllistä mielenmaisemaani, että katsoin tarpeelliseksi todeta, etten ole väkivaltainen, enkä ole koskaan sitä ollut. En omista asetta.