Ruisrock oli kyllä mahtava. Lukuunottamatta pieniä järjestelykysymyksiä (alueelle pääseminen ja poistuminen edellytti useimmiten jonottamista ja väkijoukossa tuskailua, alueelle syntyi välillä 'pullonkauloja' ja tietysti majapaikkamme ja festarialueen välimatka oli noin 5 km, mikä ei sinänsä haitannut, mutta erään sekaannuksen takia tuli käveltyä turhat 5 kilsaa (vesisateessa) siinä Mewin keikan jälkeen aamuyöstä...) Viikonloppu oli kuuma, joten paloin hiukan ja pölyisyyden kannalta pieni sade olisi ollut jopa luksusta.

Yötä olin kaverini kanssa kiskurihintaisessa Ruissalon kylpylässä, mutta olipahan ainakin ihanan pehmeät sängyt ja mahtava aamiainen, joita kyllä osasi arvostaa sen turhan sateessa talsimisen jälkeen.

Olin paikalla vain lauantain ja sunnuntain, mutta parhaimpina keikkoina jäivät ehdittomasti mieleen The Crash, jonka näin ihan edestä. Myös The Cardigans ja Morrissey olivat todella hyviä, samoin New York Dolls ja Kashmir. Lauantain pääesintyjän Mewin aikaan olin jo vain niin väsynyt ja huonolla paikalla katsomossa, että ei jaksanut paljoa enää diggailla. Eikä Mewkään ollut ihan täydessä terässään; bändillä oli alussa ja myöhemminkin keikan aikana teknisiä ongelmia. Sunnuntaina lähdettiinkin jo The Crashin jälkeen ajelemaan kotiin joten missasin festareiden toisen pääesiintyjän Toolin. Silti tuli nähtyä yhteensä kahden päivän aikana noin kaksitoista bändiä, mitä pidän aika hyvänä määränä.

Tämänkin jälkeen Bowien keikka säilyi parhaana festarikeikkana, ei siitä pääse mihinkään..

Itse olin kaverini kanssa "neitsytmatkalla" Ruisrockissa eli oltiin ensimmäistä eikä myöskään viimeistä kertaa festareilla. En löydä sanoja kertomaan, kuinka mukavaa oli päästä käymään siellä. Ikimuistoinen viikonloppu
Päässä pyörii niin paljon ajatuksia menneestä viikonlopusta, että en tiedä, mitä niistä päästää ulos. Joten taidan tyytyä kertomaan todella lyhyesti..Ilman suurempia kommelluksia selvittiin viikonlopusta. Enkä tuntenut oloani kertaakaan turvattomaksi. Olettaakseni myös festariviikonloppu eteni kohtuu rauhallisesti ilman mitään suurempia kärhämiä.
Monet esiintyjät käytiin tsekkaamassa eikä jäänyt monia, joita ei oltais edes vilaistu.
Valitettavasti meidän piti lähteä suoraan Morrisseyn keikan jälkeen joten jäi muutamat meitä miellyttävät esiintyjät näkemättä, mutta ehkä sitten joskus tulevaisuudessa..
Kokonaisuudessaan todella hieno reissu. Toivottavasti myös ensi kesänä pääsen käymään jollain festarilla

Ilmat ainakin suosivat Ruisrockia kuten usein ennenkin. Hauskaa, että kävijöillä oli mukavaa.

Todellakin suosivat vaikka välillä olikin niin tuskasen kuuuma, mutta en valita. Olen tyytyvänen, että oli lämpimät kelit. Juuri tähän astisen kesän lämpimimmät päivät sattui menneelle viikonlopulle
Tuli vielä mieleeni, että CMX oli ylpeä saadessaan taivaan pilviseksi. Se oli kuulemma jo viides kerta. Se taisi ollakin ainut kerta, jolloin aurinko oli pilvessä. Muutoin paistoi

Mätämunat onnistuvat aina pilaamaan toisten ilon. No, karmanlaki huolehtii siitä, että nuo vorot saavat satikutia itsekin enemmin tai myöhemmin.

Niinpä, toivottavasti. Oli vähän huono lopetus muuten mahtaville festareille.

Kiva kuulla että muillakin oli kivaa.

Ähh. On tuskaa lukea kuinka kaikilla oli niin mahtavaa Ruisrockissa, kun ei sinne itse päässyt. Minkäs voi kun rahatilanne ei aina ole niin mahtava.
Ja sitä välttämättä aina edes hiukan toivoo ettei se olis niin hienoo, jos itse ei pääse, vaikka kyllähän se toisaalta on ihan mukava tietää että hienoa oli. Mutta aina se kirpasee.

Ruississa oli tosiaan ihan mahtavaa! Vasen käsivarsi ja niska paloi auringossa melkein rakkuloille asti, mutta siitä huolimatta oli mitä parhaimmat festarit. Lauantaina nähty Mew oli pieni pettymys, pojat eivät tuntuneet olevan ihan vedossa ja vielä kun niitä teknisiä ongelmiakin oli, niin vähän laimeaksi se keikka jäi. Itkin kyllä varmaan ainakin viiden biisin aikana, että ei se siis huono keikka missään nimessä ollut, mutta jotain siitä jäi puuttumaan.

Sunnuntaina nähdyt The Crash ja The Sounds oli sitten aivan uskomattomia! Huh miten upeasti molemmat bändit soitti ja hitto vieköön miten yleisö oli mukana!! Tanssittiin kaverin kanssa ihan innoissamme koko The Crashin keikka ja oltiin ihan fiiliksissä. En oo kyllä koskaan nähnyt The Crashin vetävän noin hienosti ja energisesti livenä. Sen niiden keikan jälkeen suunnattiin sitten katselemaan The Soundsia joka oli jo aloittanut oman soittonsa. Harmittaa, että ne ehti just soittamaan Seven Days A Weekin kun saavuttiin kuuloetäisyydelle, mutta minkäs sille voi. Ensin vain katseltiin sitä meininkiä, mutta pian jo tanssittiin siinä mäen päällä kuin viimeistä päivää! Näytettiin varmasti ihan idiooteilta, mutta ei se mitään. Ei oo kyllä koskaan ollu noin siistiä festareilla!

Mäkin itkin Mewin keikan aikana. Tosin en siksi, että Mew olisi ollut todella liikuttava vaan kun väsytti ja jalkoja sattui ja univelkaa ja vitutti ja yks akka huus mun korvaan koko ajan siinä ihan mun takana ja oli ihan tosi huonolla paikalla.

Minä itkin myös liikuttuneisuudesta. Mew osaa vedota mainiosti ainakin mun tunteisiin ja samalla vaikuttaa tunnetiloihin. Ei kyllä ollut ainoa keikka, jolla itkin.

Olin lauantaina Tavastialla katsomassa Laaksoa. Oli aika jännä kokemus, 99% ihmisistä oli paikalla myöhemmin esiintyneen Valvomon takia ja minun lisäkseni keikalla oli kolme Laakso-"fania". Mikäs siinä, tutustuin kahteen varsin mukavaan tyttöön ja tanssittiin sitten lavan edessä. Tilaa oli ainakin. Saatiin valita viimeinen biisi ja tuntui vähän kuin olisi nähnyt bändin omassa olohuoneessaan. Ihan mukava kokemus. (Lähdin ennen Valvomoa, en voi sietää sitä kesäbiisiä... )

Millaista musiikkia Laakso soittaa?

Voi, tuohon on niin vaikea vastata... Vanhempi materiaalia on aika folk-henkistäkin, mutta nykyään se on kai sellaista (indie)pop/rockia, mikä tietysti voi tarkoittaa mitä vain. Musiikki on jotenkin "nyrjähtänyttä", mennään välillä korkealta ja kovaa, välittämättä siitä että voi kuulostaa hölmöltä. Pääasiassa lauletaan englanniksi, mutta nyt on suomenkielinen levy tulossa.
Laakso on kyllä vähän sellainen bändi että niitä joko rakastaa tai vihaa, mutta suosittelen silti.

Ihan uteliaisuuttani voisin katsastaa Laakson annin. Pidän jos pidän -asenteella

Kiva kuulla, kaikkea pitää kokeilla, ainakin kun on kyse musiikista.