Minäkin tosiaan olin Provinssissa, ja NIN, hitto vieköön, sai minut täydellisesti pauloihinsa. Bändi on tähän asti ollut "täytyy joskus tutustua" -listalla, joten en tunnistanut konsertin biiseitä kuin muutaman. Menin odottamaan NINn keikkaa Nyt-telttaan kuten kolmantena festaripäivänä kuuluu: väsyneenä ja krapulaisena. Yleisön mylvintä ja melkein vauhkot odotus-aplodit ennen keikan alkua antoivat ymmärtää, että jotain maagista on kohta pääsemässä irti. Heti ensimmäinen kappale, jonka bändi räjäytti ilmoille, pyyhkäisi oitis tuskaisen sunnuntai -olotilan pois. Oli aivan mahtavaa rokata vellovassa ihmismeressä sitä jytää. Bändissä ja musiikissa oli suvereenia voimaa, raakuutta, tyyliä ja taitoa. Ei tippaakaan surullisen huvittavaa rock-kukkoilua tai yrittämisen makua, vaikka konsertti oli selvästi harkittu show. Pelkkää voimaa. Ja silti samalla herkkyyttä ja hienovaraisuutta. Lopussa bändin poistuttua lavalta tiesi, että encorea ei ole luvassa. Lisäksi kaiken sen vyörytyksen jälkeen oli niin nöyrä olo, ettei enää pystynyt vaatimaan lisää NIN:n kaltaiselta bändiltä. Olin hyvin kiitollinen.

Ja tosiaan ne valot olivat todella tyylikkäät. Tearsin jälkeen oli mukava seurata bändiä, jossa jäsenten välillä vallitsi jonkinlainen tasapaino. Vaikka NIN onkin Reznorin bändi, oli se lavalla kokonaisuudessaan karismaattinen. (Kevennys: Yleensä rumpaleita ei edes huomaa keikoilla, mutta nyt tuijotin rumpalia varmaan yhtä paljon kuin Reznoria, mikä johtuu siitä että minulla on omituinen viehtymys miehiin joilla on toinen puoli päätä ajeltu kaljuksi )Tearsin keikka oli Pelkkää Brett Andersonin ja Bernard Butlerin juhlaa, ja vain pari kertaa koko keikan aikana havahduin huomaamaan, että kuuluihan bändiin myös basisti, kosketinsoittaja ja rumpali. Pidin kovasti myös Tearsista. Esittivät joitakin keskinkertaisia ja tylsiä biisejä, mutta kuitenkin monta erittäin hienoa sävellystä. Oih, On se Brett vain niin hurmaava tamburiinia lyödessään!

Tuolla Provinssin päätösklubilla Hotelli Lakeudessa. Siellä herra oli antamassa haastattelua terassilla, ruskeaan nahkatakkiin sonnustautuneena... (on se laiha miäs!)

...juu, mutta on sillä sentään hyvä naismaku! No, leikki leikkinä. Itse asiassa ja vakavissaan: Brettille pojot kotiin siitä, että ei tarvi olla missin, mallin tai salarakkaan näköinen kiinnittääkseen hänen huomionsa. Tiedä sitten, jos muistutin siskoa, äitiä tai mummoa. (Tai sitten se oli vain ovela tapa myydä parit Sueden ja Tearsin albumit...joo, niin sen täytyy olla )

Brett

[olen sanaton kateudesta]

Samat sanat!

Kiva kuulla että porukalla on ollut mukavaa! Harmittaa kyllä suunnattomasti, kun en itse päässyt Provinssiin tänä vuonna.

Ooh!

Ihan mielelläni itsekin silmäpelaisin Brettin kanssa. Lääh.

Voi hitto!!! Olis vaan pitäny lähtee... nyyh... Brett!! No ehkä Kentin pojissa oli ihan tarpeeks katottavaa yhden viikonlopun osalle...

Olen tehnyt vähän kauppoja, ostanut ja myynyt... ja nyt minulla on U2 Dublin -liput hintaan n. 85 € kpl niin lähelle lavaa kuin istumaan pääsee - eli sivulla, ei välttämättä paras paikka, mutta en tunne areenaa. Maanantaina sitten, toivottavasti jaksavat vetää kolmannenkin shown (viikonloppuna kaksi)!

Vau, onneksi olkoon! Paikat eivät varmaan ole kovinkaan huonot, bändien solistit kiinnittävät usein aika paljon huomiota juuri sivulla istuviin... Ja U2-konsertti on kuulemani perusteella mahtavava kokemus paikasta riippumatta. Niin, ja kyllä ne aina jaksaa vetää kotiyleisön edessä vaikka eivät mitään poikasia enää olekaan.
Pidä hauskaa!

Almost better than the real thing! Upeaa! Mahtavaa! U2 piti stadionillisen väkeä herpaantumattomasti otteessaan melkein kolme tuntia. Musiikki jyrisi ja tunnelmoi ja annos maailmanparannustakin saatiin. Kotiyleisö osaa tietysti kaikki sanat ulkoa. Sääkin suosi, Irlannissa harvinainen pilvetön taivas. Yksi lapsi pääsi lavalle ja yksi tyttö Bonon syliin (onko tämä tavaramerkki? olen ennestään nähnyt vain Live Aidin).
No se melkein johtuu siitä, että kyllä konsertti aina on parempi, kun pomppii lavan edessä tungoksessa, mutta nyt oli sellaista seuraa, ettei voinut ajatellakaan. Perjantain avauskonserttiin jotkut jonottivat kaksi vuorokautta päästäkseen varmasti eteen! Vaikka ei katsomossakaan kukaan istunut eikä ollut hiljaa! Ja sitten kun itse ei osaa sanoja ulkoa niinkuin Bowien laulut osaisi. (Lämmittelybändin jälkeen väliaikamusiikissa muuten soi Rebel rebel).

Ensimmäisen konsertin jälkeen lehtiarvostelut olivat yhtä hehkutusta. Mutta sitten yhdessä jutussa arvostelijoilta kysyttiin, onko U2 oikeasti hyvää musiikkia, onko sen vaikutus kestävä yms. Siihen kaikki, että kyseessä on vain aikansa ilmiö, jolla ei ole ihmeempää impaktia musiikin historiaan, toisin kuin: ja kaikki luettelivat ainakin Beatlesin ja muutamia muita. Ajattelin jo, että eikö kukaan muista yhtä miestä, jolla on ollut valtaisa vaikutus jo pariin sukupolveen muusikoita, mutta mainitsihan sitten yksi arvostelija Bowien erityisesti ja sanoi myös, että U2 kehittyi "from Bowie-wannabees".

Kiva kuulla että oli hieno kokemus! Toisaalta, en olisi vähempää odottanutkaan...
Juu, kyllä Bonolla on tapana raahata joku kaunis nuori nainen lavalle. Kuinkakohan kauan vielä, ikääkin alkaa olla sen verran...

Kyllä Bowie on tietysti ollut U2:lle tärkeä vaikuttaja. Muistan lukeneeni joskus että Bono lainasi kaverinsa Guggin Bowie-älppäreitä teininä ja vaihtoi sitten salaa itse levyn isänsä ooppera-levyihin ja koitti näin varastaa Bowie-levyt.
Ja bändin muutos The Joshua Treen musiikista Achtung Babyyn on Bowielle velkaa enemmän kuin paljon...

Ruisrockin festarikuume nousi nyt The Hives, The Ark, Hanoi Rocks, Teenage Fanclub, Egotrippi, Quintessence..

Tuo Bowien lähes kriminaali aliarvostus ottaa kyllä välillä todella päähän. Joskus sitä tulee jopa epäilleeksi omaa arvostelukykyä (ja perspektiiviä- tarkoitan kun on fanittanut niinkin kauan kuin minäkin olen, on ehkä hieman jäävi). Mutta kuitenkaan ei pääse eroon ajatuksesta, että The Beatlesin jälkeen Bowie on ehdottomasti merkittävin ja vaikutusvaltaisin hahmo popin/rockin historiassa. Mikseivät jotkut sitä huomaa?? Tarkoitan eritoten ns. kriitikoita ja muita ammattiväkeä. Teineiltä sitä ei voi toki odottaakaan.
Listaohjelmassa oli parikin Bowien kollaboraattoria: Dave Grohl ja Trent Reznor. Kun Dave luetteli keitä hän kuuntelee jne., tuli kyllä Neil Youngista jos kehen, mutta miksei maininnut Bowiea? Tuollaisetkin jutut ottaa välillä päähän.

No jos Elvistä sanotaan yli-arvostetuksi, niin Bowie on kyllä todella ali-arvostettu.

Bowiehan on yksi kaikkien aikojen suurimmista ja merkittävimmistä, ja ennenkaikkea vaikuttananeista muusikoista, ja varsinkin brittirokkareista. En voi ymmärtää mikä ihmisiä kyrpii Bowiessa. Hän näyttää olevan Mansonin rinnalla eniten kohua ja närää aiheuttava artisti, joka jakaa mielipiteet. Ihmisillä on joku ihmeen mielikuva Bowiesta "vanhana meikkaavana homona", joten tästä huomaa että Ziggy jäi ihmisten mieleen. Mutta miten nämä ihmiset ovat onnistuneet välttymään muilta levyiltä?!

Lainaan Frank Zappaa, koska tämä pitää musta erittäin hyvin paikkansa:

Useimmat ihmiset eivät tajua musiikista mitään vaikka se tulisi ja potkisi heitä perseeseen.

Tämä on kai topicin vierestä, mutta en malta olla mainitsematta huvittavaa sivunäytöstä U2:n voittoisalla kiertueella. Heti Dublinin konserttien jälkeen Bono ja rumpali Larry istuivat oikeudessa syyttämässä entistä stylistiään (onko sille suomenkielinen sana?) Lola Cashmaniä hattu- ja housuvarkaudesta. Cashman väittää, että vaatteet on lahjoitettu hänelle ja aikoi myydä ne huutokaupassa. Taustalla on riitoja ja kuulemma kiristysyrityksiä, mutta oikeudessa Bono joutui mm. myöntämään lihoneensa ("mutta niin Elviskin lihoi") ja vastaamaan kysymykseen, kenellä on hänen vaatekaappinsa hallinta. Syyttäjän puolustaja sanoi, ettei kuulosta rock'n rollillta. Oikeudenkäynti on jatkunut eilen Cashmanin ristikuulustelulla.