Ainiin... Ankkarockista tulee varmaan sitten tämänkin kesän jälkeen tv:stä livetaltiointeja. Ei pidä nolata itteään The Arkin keikalla jos se sitten tulee telkusta. Täytynee hillitä ihan vähän itteään... jos se nyt onnistuu.

Tulin juuri Rauman Klustermuksesta, underground-musiikin festarista. Esiintyjinä oli lähinnä pieniä bändejä: Euforia, Fun, Härkä-äiti, Taipuva Luotisuora, Poirot/Poiert, Itkevä tyttö, Lapko..Viimeisenä esiintynyt Kuolleet Intiaanit pisti kyllä käsitykseni keikasta taas uusiksi. Muistan kuulleeni, että kyseisen bändin livekeikat ovat hyviä ja erikoisia, mutta ihan tuollaista en osannut odottaa..bändin jäsenillä oli puna-musta-raidalliset puvut, silinterit ja hansikkaat. Naamat olivat valkoiset mustia silmänympäryksiä lukuun ottamatta Laulajan ilmeet, eleet ja laulutapa olivat jotakin niin avantgardea, että... Erikoisempaa en ole kyllä hetkeen nähnyt, vaikkakin fanina on pakko myöntää, että esityksen suunnitelmallisuus toi paikoin mieleen Bowien [tai sitten koko bändi oli aineissa ]

ahh..kuolleet intiaanit on seinäjokelainen laatubändi. oli varmasti nautittava esitys

Ei hitto tuota on kyllä pakko saada kuulla! Bändillinen silinteripäisiä miehiä!

Ai niin, Velvet! Unohdin kokonaan silinteriobsessiosi

Huomenna Kent!! Huh huh, on sitä keikkaa jo ehditty odottaa.

Kyllä vain. Bändi nauttii ainakin Etelä-Pohjanmaalla jo jonkunlaisesta kulttimaineesta. Melkein hävettää kun en ole koskaan nähnyt bändiä livenä, ja aionkin nyt Provinssirockissa vihdoin korjata asian. Kuolleet intiaanit esiintyy yhtäaikaa Flaming Sideburnsin kanssa (ai ai! ) mutta aion siitä huolimatta mennä katsomaan surrealistisia intiaaneja. Käykäähän katsomassa bändin nettisivuja: http://www.kuolleetintiaanit.net/ Sieltä saa melko hyvän kuvan bändin hengestä.

Huomenna Seinäjoelle! Yhden päivän tynkä-Provinssi, mutta parempi sekin kuin ei mitään. The Tears!

Sama homma täällä. Nine Inch Nails pääasiallinen kohde, Tears katsastetaan siinä sivussa. Manson olisi myös kiinnostanut, mutta käytännön syistä ei nyt tällä kertaa onnistunut.

Ja nyt reppua pakkaamaan...

Iih, törmättiin The Tearsin Brett Andersoniin Seinäjoen keskustassa sunnuntaiaamupäivällä. Kyllä vanhan Suede-fanin mieltä ja sydäntä lämmitti. Ei kuitenkaan kehdattu pysäyttää sitä...

Sunnuntaina minäkin olin provinssissa. NIN oli se esiintyjä, jonka takia minä lähdin sinne. Sunnuntaina ei oikein muita mielenkiintoisia bändejä sitten ollutkaan. Martti Servon energinen esiintyminen tuli katsottua, ja Teräsbetonin mahti kornius tuli todistettua.

NIN veti kyllä hyvän keikan, ainakin allekirjoittaneen mielestä. Biisilistassa olisi tietysti voinut olla joitain muita kappaleita toisten tilalla, mutta kyllä siellä monta hyvääkin kappaletta kuultiin. Closer, Terrible Lie, Sin, March of Pigs ja eritoten Hurt, kuuluivat mm. omiin suosikkeihini tuolla keikalla.

Huvittavaa oli se, että aluksi katsoin, että kylläpä nokkamies Trent Reznor oli jotenkin paljon vanhemman näköinen, kun olin hänet viimeksi nähnyt Bowien I'm Afraid of Americans videolla. Kulmikkaat kasvot olivat pyöristyneet ja sitä rataa.. No sitten aloinkin muistelemaan, että no se video oli vuodelta 97, tai 98... No perhana kyllähän se video alkaakin olemaan jo melkein 10 vuotta vanha!

Muutenkin esiintyminen oli taidokkaasti toteutettu, ja bändi Reznorin kanssa päästi kyllä niin sanotusti höyryt pihalle. Valoshow oli todella hieno, ja niille jotka olivat sitä katsomassa, niin eikös se valaistus näyttänytkin välillä samalta kuin Bowiella, Stage live albumin kannessakin? Eli siellä bändin takana oli juurikin sellaiset valkoiset valot, jotka paloivat välillä himmeästi ja välillä kirkkaasti. Kuitenkin, hieno keikka!

Oih, siistiä! Harmittaa vähän ettei ollu varaa lähteä kattomaan The Tearsia...

...mutta mutta, kyllä se Kent oli niiiiin hieno perjantaina!! Ei tosin olis pitäny tuhlata aikaa paitakojulla, niin olisin päässy ihan eteen, mut kyllä siinä jossain viidennessä rivissä oli hienoa seistä. Martin oli ihan litimärkä, soitti bassoa kun viimeistä päivää tukka liistrautuneena otsalle! Mikä näky! Ja Jocke kukkoilemassa lavalla. Huh, huh... Olin ihan märkä jo ekan biisin jälkeen ja tuntu että kuolen, jalat ja kädet oli ihan hajalla hyppimisestä ja taputtamisesta. Kuitenkin yks Jocken kehotus riitti ja tämä tyttö hyppi niin kovaa että meinas henki lähteä!

Yleisön ja bändin puolesta keikka oli aivan upea. Miksauksessa sitten olikin vähän toivomisen varaa... Muutamat kappaleet puuroutu ja kitaroita ei erottanu ollenkaan. Music non stop meni aikamoiseksi puuroksi. Ikävä homma. Miksaus olikin ainoo asia mistä tuli miinuksia. Kappalelista oli hyvä, mutta toki pari biisiä olisin mielelläni vaihtanu toisiksi. Aina jostain löytyy valitusta. Keikan kohokohtia oli ehdottomasti vanhat biisit kuten Om du var här, 747 ja När det blåser på månen, josta Jocke soitti upeen akustisen version. Uusista Den Döda Vinkeln ja Palace & Main oli parhaita. M oli myös hieno ylläri, sitä kun ei oltu kuultu aiemmin kiertueella. Harmi vaan etten tunnistanu sitä... Olen mäkin Kent-fani... Luulin sitä eka Järnspökeniksi. Noloa... Mut se oli hieno jokatapauksessa.

Kamerankin sain sisään ja muutama kuva löytyy täältä: http://www.geocities.com/kirzu87/kent_helsinki17_6_2005.htm Oli kyllä upeet valot! Niin kaunista! Ja Jocke heitti yleisöön varmaan jotain kymmenen vesipulloo ja pari plektraa. En onnistunu saamaan yhtään, tyhmä JB heitti melkeen kaikki toiselle puolelle yleisöön. Samia en nähny kunnolla, kun se oli toisella puolella lavaa... Ens kerralla meen ihan sen eteen.

Jocken välispiikeistä tajusin aika paljon, vaikka ruotsi ei ookaan ehkä mun vahvin alueeni. Ja Harrikin sano "iltaa", kun JB vähän painosti. Oli upea kokemus, vaikka miksaus vähän olikin välillä miten sattuu. Nyt sitten odottelen innolla syksy/talvi klubikiertuetta, josta on ollu puhetta. Kunhan vaan tulee Suomeen marraskuun 14. päivän jälkeen niin pääsen minäkin iloon mukaan.

Jep Jep, siellä me Ms.Newtonin kanssa tungeksittiin tokarivissä, kuten viime vuonna Bowien keikalla. Tunnelma oli tiivis, ja keikka todellakin upea. Ja panimme myös merkille, että lavastus ns. kumarsi Stagen suuntaan.
Trent on juu tosiaankin viime vuosina tukevoitunut - on päässyt addiktioista eroon ja ilmeisesti nostellut rautaakin. Pakko sanoa että varsin vetävä nelikymppinen.

Keikan kohokohdat olivat minulle ainakin Hurt ja Head like a hole, Closeria unohtamatta. Ammattitaitoa tihkuva keikka, kertakaikkiaan.

Täällä ollaan NIN:n superenergisestä keikasta yhä hurmiossa! Kovin puhelias mr. Reznor ei tapojensa mukaan ollut, mutta väittäisin, että yleisön hienosti säestämän ja väliaplodeeraaman Hurtin jälkeen lausutussa kiitoksessa ja vienossa hymyssä oli enemmän aitoutta ja sisältöä kuin olisi ikinä kahden tunnin keikkaan voinut puheena mahduttaa!

Jurppii vaan, että valokuvaus oli ehdottomasti kielletty. Okei, ei se olisi siinä tungoksessa onnistunutkaan, kun käsiä saattoi pitää joko ylhäällä tai alhaalla. Ja ehkä hitusen sekin, että Trent ehti nippa nappa livahtaa back stagelle nenämme edessä. Jäin suunnilleen vain haavi auki, täysin toimintakyvyttömänä tuijottamaan, että siinä se nyt menee!

Mekin törmäsimme Brettiin jatkobileissä hengailemassa! Enkä voi olla vähän hehkuttelematta: minulla oli ilo vaihtaa Brettin kanssa muutamia pitkiä, intensiivisiä katseita... Ja siinä sitten kaikki: jos tekisi liikaa itseään tykö, leimautuisi varmasti vain groupieksi tai starfuckeriksi, kuten NiN asian muotoilee. Kevyestä flirtistä jää aina hyvä mieli!

Ei jumalauta! Täällä on siis porukkaa törmäillyt Brett Andersoniin Seinäjoen tylsillä kaduilla, joilla ei ikinä tapahdu mitään. Tosi mahtavaa! ..ja tosi ärsyttävää kun huokailen täällä nyt kateudesta vihreänä! Missä jatkoilla Brett oli? Kaupungin keskustan Duuni-baarissa? Oih, Brett tyylikkäänä hengaamassa liituraita -kaulauspaidassaan baaritistkillä Etenkin ystäväni, joka on vielä kovempi Suede- ja Brett -fani, menee ihan päreiksi kun kerron tästä.. Oltiin sitten niin väärässä paikassa väärään aikaan kun vaan voi ihminen olla!