Esitys oli oikein hauska! Lavalla oli bändi ja neljä laulajaa glittereihin puettuna. 45 minuutin ajan kuultiin Bowien biisejä mm. Moonage daydream, Space Oddity, Suffragette City, Jean Genie, Life On Mars, Starman, Diamond Dogs, Rebel Rebel, Heroes, All The Young Dudes, Ashes To Ashes, Man Who Sold The World ja Thursday's Child ja ja.. Teatterin väki oli selvästi päättänyt pitää hauskaa moiseen ryhtyessään, ja kunnioitus Bowieen paistoi läpi (

Ehkä huomiooni vaikutti tieto siitä, että yksi laulajista on kova Bowiefani). Bändi soitti erittäin mallikkaasti, ja huomo kiinnittyi kitaristiin, joka veti hienoja Ronson -sooloja. Laulajat olivat todella erilaisia keskenään (yksi nainen, kolme miestä), eikä kukaan mielestäni ollut mitenkään erinomainen. Välillä kuulosti jopa kamalan falskilta, mutta lauloivatpahan tunteella. Huomasi hyvin sen miten vaativia Bowien biisit ovatkaan. Eikä edes riitä, että osaa laulaa vaan tulkinta on myös tärkeää. Lähellekään Bowien karismaa ei siis ylletty eikä varmaan ollut tarkoituskaan. Hyvä vain, että eivät orjallisesti yrittäneet matkia laulussaan, eleissään ja asuissaan Bowiea. Yritys olisi ollut jo valmiiksi tuhoon tuomittu.
Hämmästyttävintä oli, miten yleisö täytti koko ison salin! Ovien auettua katsomoon olo oli kuin festareilla kun ihmiset työntyivät ovista sisään joukkovoimalla. Lipuntarkastajan ilme oli näkemisen arvoinen. Ja kaikki olivat ihan innoissaan esityksestä. Heiluvia käsiä, huutoa, vislausta ja nousipa jotkut jopa seisaalleen tanssimaan Rebel Rebelin aikana! En oikeasti tajua mistä nuo ihmiset tiesivät tulla tuonne, kun mielestäni esityksestä oli niin vähän mitään mainoksia. Vaikutti vähän siltä, että yleisössä oli paljon teatterin väkeä ym. esiintyjien kavereita, jotka olivat tulleet ensisijaisesti esityksen, ei Bowien vuoksi. Mutta silti, Hauskaa oli!
Ja ai niin, Puolivälissä Lordiksi puettu tyyppi kävi lavalla harhailemassa eksyneen oloisena ja väistyi kulisseihin takaisin päätään pudistellen!